

Vanha massikka rätkättää pellon reunassa Mäntsälässä Hannu Hämäläisen piharakennuksen takana. Se pyörittää kuorimakonetta, viriteltyä Kuori-Juhoa.
Vieressä seisoo läjä pitkiä, kuitukokoisia kuusipöllejä. Hämäläinen on itse kaatanut ne ja ajanut pihaan metsästään pellon toiselta puolelta.
Hämäläinen, 79, ja hänen naapurinsa Veli-Matti Kirselä nostavat uuden rungon rullien päälle pöydälle.
Hämäläinen painaa venttiilivipua. Piikkipyörä laskeutuu vasten runkoa ja alkaa pyörittää sitä. Terälaikan vinhasti pyörivät terät rohisevat leikatessaan jäisen kuusen pintaa. Kuorisilppu lentää torvea myöten kuin lietsosta koneen viereen kuoriläjään.
Puolessa minuutissa kone on kuorinut kuusen valkoiseksi. Hämäläinen vetää venttiilivivusta. Piikkipyörä nousee ylös, ja miehet nostavat puhtaan rungon rullapöydältä kasaan.

Idea omatoimisesta puunjalostuksesta lähti Hämäläisen tyytymättömyydestä puunmyynnin ehtoihin.
”En olisi saanut motoa metsääni muuten kuin tekemällä puukaupan jonkin metsäfirman kautta”, hän sanoo.
Sitä hän ei halunnut. Ajatuksessa tökki moni asia. Metsänomistaja ei hänen mielestään käytännössä voi vaikuttaa hakkuun ja korjuun jälkeen, ei myöskään apteeraukseen eli siihen, miten rungot katkotaan. Puukauppaehdoissa korjuuaika vielä ulotetaan kahden tai jopa kolmen vuoden pituiseksi.
”Vierastan motolla rankasti hakattuja metsiä. Toiveeni on, että etenkin kotini lähimetsät säilyisivät puistomaisina. Liikun ja metsästän tässä lähialueilla koirieni kanssa.”
Lisäksi Hämäläinen halusi pitää itsellään kaikki tukkikokoa pienemmät rungot ja rungon osat.
”Hankintahakkuu oli käytännössä ainoa vaihtoehto. Sillä tavalla sain apteerata tukit itse ja maksimoida kuorittavaksi tulevan puun määrän.”

Omasta takaa Hämäläisellä oli maataloustraktori, juontokoura ja moottorisaha. Uudempi hankinta on auton perässä kulkeva tehokas klapikone.
Koneketjuun tarvittiin vielä kuorimakone.
”Hankin ammattikäytössä olleen koneen. Edellinen omistaja oli kuorinut sillä suuria määriä leppää, josta hän oli valmistanut savustuspurua.”
Hämäläisen kuorimakoneen runkona on legendaarinen Kuori-Juho. Vasta konetta ostaessaan hän kuuli, että Kuori-Juhot valmistettiin aikoinaan Mäntsälässä, vain joidenkin kilometrien päässä Hämäläisen kotitalosta.
”Koneeseen on lisätty hydrauliikkaa, jota alkuperäisessä Kuori-Juhossa ei ollut. Eikä sitä ole myynnissä olevissa kuorimakoneissakaan.”
Hämäläisen tuunatussa Kuori-Juhossa rungon teriä vasten painava piikkipyörä lasketaan alas hydraulisesti. Lisäksi hydrauliikka pyörittää piikkipyörää, joka puolestaan pyörittää kuorittavaa runkoa.
”Puun pyörimisnopeutta voi tässä koneessa säätää.”
Kuorinnan voimakkuutta voi puolestaan säätää piikkipyörän tangon päällä olevalla painolla. Lisäksi tankoa voi vielä painaa mekaanisesti alaspäin, jos kuorinnan voimakkuutta halutaan edelleen lisätä.
”Kone sopii hyvin tällaisen tee itse -jalostajan koneketjuun.”


Hämäläinen laskee, että jos hän myy rakoliitereiden rakennusaineeksi kuorimansa 3–5-metriset pöllit pystykaupalla metsäfirmalle, hän saa pölleistä keskimäärin noin puolitoista euroa kappaleelta.
”Kun myyn rungot kuorittuina, saan niistä 14–16 euroa kappaleelta. Ero on huikea.”
Kuorituille pölleille on kysyntää, koska rakoliiterit ja laavut ovat suosiossa. Sorvatusta puusta niiden tekeminen on moninkertaisesti kalliimpaa.
Kysyntää voi vielä lisätä se, että uuden lain mukaan alle 30 neliömetrin kokoisille piharakennuksille ja alle 50 neliömetrin katoksille ei enää tarvita rakennuslupaa.
Hämäläisen kuorimakone on kiinni traktorin nostolaitteessa ja pyörii nivelakselilla.
”Tämä on hyvä peli, mutta vielä parempi olisi, jos kuorimakoneessa olisi oma moottori ja sen voisi vetää auton perässä metsän reunaan.”
Hämäläinen heittää, että jos olisi nuorempi, hän haluaisi alkaa valmistaa liikuteltavia kuorimakoneita. Yrittäjyydestä on kokemusta. Eläkkeelle hän jäi myytyään viisi tuulilasienkorjauksen ja -vaihdon toimipistettään.
”Isompaan bisnekseen en enää ryhdy, mutta minun tapaiselleni eläkeläiselle ja pienmetsänomistajalle puiden pienimuotoinen jalostus sopii hyvin.”
Työhön hän ei ryhtynyt rahan takia vaan periaatteesta, jotta voi vaikuttaa metsiensä käsittelyyn.
”Olin myös utelias näkemään, mitä tällaisella liikunnallisella puuhastelulla voi saada aikaan.”

Hämäläisen viime talvena kuorimat kuusenrungot menivät hyvin kaupaksi. Projekti jatkuu tänä talvena.
Hakkuusta syntyi myös hakepuuta, jolle löytyi oma ostaja.
Koivukuidun hän teki tarkasti klapeiksi omaan käyttöön ja myös myyntiin.
Lisäksi kuorinnasta syntyi kuorta, jonka hän myi kuorikatteeksi. Sille oli kymmenkunta hakijaa. Näin kuorikasa ei jäänyt pihaan mätänemään.
Lisäksi Hämäläinen aikoo ryhtyä valmistamaan vielä pidemmälle jalostettua tuotetta. Hän kuorii omasta metsästä kaadetut lepät, tekee niistä klapeja ja ryhtyy kauppaamaan niitä savustuspuuksi sellaisiin savustimiin, joissa savu synnytetään leppää polttamalla.
”Pystyn valmistamaan kuorettomia leppäklapeja. Sanotaan, että lepän kuori antaa makuun kitkeryyttä, joten kuoren poistaminen parantaa leppäklapien laatua.”
Kuorituista lepänrungoista voi tehdä myös leppäkiekkoja, joita käytetään joissakin sähkösavustimissa.
”Aika monenlaisia myyntiartikkeleita omasta metsästä syntyy, jos on aikaa ja viitseliäisyyttä.”

Lemiltä Etelä-Karjalasta kotoisin oleva Hämäläinen tottui metsätöihin jo nuorena. Kotona oli hieman metsää.
”Muistan kun naapurin rouva itki, kun hän näki minun rippikouluikäisenä ajavan hevosella puita metsästä. Hänen mielestään nuori poika joutui liian koville”, Hämäläinen muistelee nauraen.
Ei se hänestä itsestään pahalta tuntunut. Hän tykkäsi ajaa hevosella. Myöhemmin Hämäläinen kulki kaksi talvea savotoilla metsurina ja oli töissä myös sahalla.
Nuoruuteen mahtui kolme vuotta YK-joukoissa Kyproksella ja komennus sieltä 1973 Suezin sodan keskelle.
Sen jälkeen Hämäläinen päätyi kymmeneksi vuodeksi Suomen Pankkiin virastomestariksi. Siellä hän kirjoitti iltalukiosta ylioppilaaksi ja sai Mauno Koivistolta kirjan ylioppilaslahjaksi.
Pankissa Hämäläinen lopulta pitkästyi ja ryhtyi tuulilasiyrittäjäksi.
”Nyt eläkkeellä olen tavallaan palannut juurilleni, tänne metsien keskelle.”
Arkeen kuuluvat metsätöiden ohella metsästys ja koirat, pohjanpystykorvat. Kaksi vuotta sitten valmistui Hämäläisen toimittama kirja pohjanpystykorvan historiasta.
”Jos terveenä pysyn, ainakin pari vuotta aion jatkaa metsähommia. Tässä ympärillä on parikymmentä hehtaaria metsää ja Luumäellä saman verran. Mukavaa tekemistä riittää metsissä ja puiden jatkojalostuksessa.”
Niiden metsätalouden koneiden ja laitteiden, joiden käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään poistoina. Enimmäispoistoprosentti on 25. Jos konetta ei hyväksytä metsätalouden kalustoon, sen käyttö metsätaloudessa vähennetään käyttötuntien mukaan.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2025.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
