Plottinajokoira ei säiky karhua tai sutta – riskitöntä suurpetojen jäljitys ei silti ole

Karhun metsästämiseen koulutettavilla koirilla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, sillä suurpetoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kokeneita koiria ja koiranohjaajia. Ongelmia aiheuttavien petojen häätämisen lisäksi koiria tarvitaan metsästyksessä, viimeisimpänä susien kiintiöjahdissa.

Karhunmetsästyksessä on aina käytetty apuna koiria. Myös ilvesten metsästyksessä koirat ovat olleet suurena apuna ennen kaikkea siinä, että ne etsivät jälkiä ja seuraavat niitä hyvän hajuaistinsa avulla. Suurpedon löytäessään koirat joko ajavat pedon liikkeelle kohti metsästäjän passipaikkaa tai pysäyttävät sen paikoilleen.

Voimakkaassa ja lihaksikkaassa, mutta silti sulavalinjaisessa plottinajokoirassa yhdistyvät rohkeus ja toiminnallisuus. Kuva: Anu Hulkkonen

On sanomattakin selvää, että kaikki koirat eivät sovellu suurpetojen metsästykseen. Yksi suurpetojen metsästykseen soveltuvista koirista on plottinajokoira, joka on tehtäväänsä nähden melko pienikokoinen ja kantavaääninen suurriistakoira. Rotujärjestössä koiraa kuvataan kotioloissa älykkääksi ja sosiaaliseksi perhekoiraksi, joka metsällä muuttuu periksiantamattomaksi, kestäväksi ja itsevarmaksi metsästyskoiraksi.

Tärkein plotin ominaisuus on jäljityskyky, sillä esimerkiksi karhu on erittäin haastava jäljitettävä. Koiran tulee myös haluta kohdata karhu, mikä ei ole sekään aina itsestäänselvyys, sillä suurpedon kohtaaminen on koiralle aina riski. Metsästä löytynyt susi tai karhu on koiralle aina vaarallinen vastus.

Plottinajokoira toimii myös villisian metsästyksessä. Kuva: Anu Hulkkonen

Plottinajokoiran historia alkaa 1750-luvulta. Tuolloin Johannes Plott muutti Saksasta Pohjois-Amerikkaan tuoden mukanaan koiria, joista nykyplotit kehittyivät. Aluksi näillä koirilla metsästettiin Pohjois-Carolinan Great Smoky -vuoristossa kaikenlaista riistaa, mutta vähitellen rodusta kehittyi kaksi linjaa, joista toinen erikoistui suden ja karhun metsästykseen ja toinen pesukarhuihin.

”Suomeen on tuotu lähinnä suurpedoille jalostettua linjaa. Rotu on silti vielä harvinainen. Tähän mennessä Suomen Kennelliittoon on rekisteröity kaikkiaan 756 plottia. Ensimmäiset tuotiin Suomeen vasta vuonna 2007. Kaikkia Suomeen tuotuja plotteja ei ole kuitenkaan hyväksytty Kennelliiton rekisteriin. Amerikkalaiseen UKC-rekisteriin merkitty tuontikoira voidaan omistajan anomuksesta ja rotukerhon puollon perusteella rekisteröidä Kennelliiton ER-rekisteriin vuoden 2029 loppuun asti”, kertoo plottinajokoirayhdistyksen puheenjohtaja Anu Hulkkonen.

Rotu on rakenteeltaan yllättävän sporttinen ja siro, mikä selittyy sillä, että ketteryydestä on koiralle ilmiselvää hyötyä.

”Kun kyseessä on suurpetojen metsästys, riskit ovat aina olemassa. Jalostuksessa onkin kiinnitetty huomiota esimerkiksi koiran ketteryyteen, jotta se kykenee tarvittaessa väistämään karhun hyökkäyksiä.”

Vaikka vietit ja ominaisuudet tulevat geeneistä, myös koulutuksella on suuri merkitys. Hulkkonen muistuttaa, että vasta ikä ja kokemus tuovat vähitellen koiralle tarvittavan osaamisen.

Pennun metsästyskoulutus aloitetaankin yleensä jälkien etsimisellä ja pienpedoilla.  Kuva: Anu Hulkkonen

Hulkkonen kertoo, että liian nuorta ja kokematonta koiraa ei kannata laittaa tositoimiin. Pennun metsästyskoulutus aloitetaankin yleensä jälkien etsimisellä ja pienpedoilla. Vasta kun nuorella koiralla on tarpeeksi työskentelykokemusta pienpetojen kanssa, se voidaan ohjata myös suurempien petojen jäljille. Koiraa pystyy treenaamaan karhulla kuitenkin vain pari kuukautta vuodessa, sillä kouluttamiseen vaaditaan aina Suomen riistakeskuksen erityislupa. Susienkin metsästys onnistui hyvin, vaikka treeniä suden kanssa toimimisesta on takana vain harvoilla plotti-koirakoilla.