”Valtion pitäisi osallistua suojakaistojen kustannuksiin”, sanoo vihreiden varapuheenjohtaja Silja Keränen

Kuuluuko metsänomistajien ääni riittävästi Vihreiden päätöksenteossa?

Kyllä kuuluu, sillä Vihreiden luottamustehtävissä toimii myös monia metsänomistajia. Kun teemme puolueelle ohjelmia, valmistelussa on mukana eri taustoista tulevia ihmisiä, ja meillä on monipuolinen joukko valmistelemassa myös puolueen metsälinjauksia. Lisäksi meillä toimii Maaseutu- ja erävihreät ry, joka edistää ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävää maa-, metsä- ja porotaloutta sekä eränkäyntiä.

Mikä metsiin liittyvä asia sinua on viime kuukausina kismittänyt eniten?

Isosti kismittää se, että metsien ekologisen kestävyyden tilaa ei tunnuta ymmärtävän riittävän hyvin. Luonnon monimuotoisuus metsissä on huonolla tolalla. Hiilinielujen taso on laskenut, ja veden laatuun liittyviä asioita pitäisi ottaa huomioon paremmin.

Tällä hetkellä Suomessa ei nähdä riittävän selvästi tarvetta parantaa metsätalouden ekologista kestävyyttä. Kun koko metsä­ketju saadaan ekologisesti kestävälle pohjalle, se on myös taloudellisesti hyvä asia. Metsäsektori pysyy kansantalouden tukijalkana vain, jos ekologisuus otetaan huomioon kaikessa toiminnassa.

Olet kaivannut lisää luonnon­suojelua Suomen metsiin. Miten tämä pitäisi toteuttaa?

Ensinnäkin on tärkeää, että valtion metsissä suojellaan luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeiset kohteet. Valtionmaiden suojelun painopistettä pitäisi siirtää Etelä-­Suomeen, jossa suojellun metsän osuus on pienempi kuin Pohjois-Suomessa.

Valtion pitää panostaa myös riittävästi Metso-suojeluohjelmaan, jotta metsänomistajien on mahdollista suojella merkittäviä luontoarvoja sisältäviä kohteita.

Suojelun minimitaso pitää varmistaa uudella lainsäädännöllä, ja metsien käytölle tulee asettaa riittävästi rajoituksia muun muassa suojakaistojen osalta. Valtion tulee kantaa ainakin osittain taloudellista vastuuta lisäsuojelusta.

Myös sertifikaattien kautta saadaan parannettua ekologista kestävyyttä, kunhan niiden kriteerit ovat riittävän tiukat.

Oletko tyytyväinen Suomessa toimivan metsäteollisuuden vastuullisuuteen?

Suomalaisella metsäteollisuudella on paljon hyviä toimintatapoja, mutta on selvää, että parannettavaa löytyy. Kainuun Hukkajoen raakkujen elinympäristön tuhoaminen oli yksi konkreettinen esimerkki tästä. Toinen esimerkki tältä vuodelta on kuukkeleiden elinympäristön avohakkuu Etelä-Karjalassa.

Välinpitämättömyydet eivät ole vallitseva käytäntö, mutta ne eivät ole myöskään yksittäistapauksia. Meillä on hyvät lähtökohdat käsitellä metsää hyvin monimuotoisuusarvojen kannalta, meillä on siihen tietoa ja osaamista. Nyt asioihin on vain tartuttava ja käytäntöjä korjattava.

Miten raakkujokia pitäisi suojella?

Pitää määrätä suojakaistoja olennaisimpiin kohteisiin. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien jokien ja purojen reunametsiin pitäisi tehdä suojakaistat. Riittävä suojakaista pitää taata silloin, kun löytyy identifioitu kohde raakun tai muun uhanalaisen lajiston elin­ympäristöksi.

Valtion pitäisi osallistua suojakaistojen kustannuksiin. Osa kuluista voisi sisältyä sertifikaatteihin, jotta ekologisen kestävyyden turvaamisesta saataisiin hintaa myös markkinoilta. Raakkutiedon olisi hyvä olla avointa, mutta siinä piilee vaara, että esiintymiä käytäisiin tuhoamassa.

Millaisia ovat kotimaakuntasi Kainuun vahvuudet metsämaakuntana?

Meillä on paljon metsiä, ja vahvuudet löytyvät etenkin metsien luontomatkailu- ja virkistyskäytöstä. Toivon, että puurakentaminen etenisi ripeästi. Meillä oli Kuhmossa tilaelementtituotantoa, joka harmillisesti loppui. Toivottavasti puurakentamista tukeva tuotanto saadaan mahdollisimman pian taas vauhtiin, kun Kuhmossa edelleen toimii CLT-levyjä valmistava Crosslam.

Kainuuseen kaavaillaan sellutehdasta. Mahtuuko Suomeen vielä yksi uusi sellutehdas?

Ei kyllä mahdu. Etelä-Suomessa hakkuut ovat jo paikoin ylittäneet taloudellisen kestävyyden rajan, ekologisesta kestävyydestä puhumattakaan. Pohjois-Suomessa on tehty jo paljon investointeja puunjalostukseen, joten puun käyttöä ei ole mahdollista lisätä. Tässä tilanteessa Suomeen ei millään mahdu lisää kuitupuuta käyttävää teollisuutta.

Miten hoidat omia metsiäsi?

Metsät ovat tulleet minulle perheen kautta, ja ne sijaitsevat Ylä-Savossa ja Pohjois-Pirkanmaalla. Koetan tasapainoilla puuntuotannon kanssa niin, että ekologiset arvot otetaan huomioon mahdollisimman hyvin. Pyrin suosimaan jatkuvaa kasvatusta aina, kun se on mahdollista. Metsäsuunnitelmani on tehty FSC-sertifikaatin mukaisesti, mutta en ole hakenut virallista FSC-sertifiointia, koska metsänhoitoyhdistykset eivät sitä tarjoa.

Lähes kaikki hoitotyöt olen ulkoistanut metsänhoitoyhdistyksille. Jonkin verran olen itse istuttanut kuusentaimia ja heinännyt niitä. Pienten lasten perheessä ja etämetsänomistajana omat metsänhoitotyöt jäävät väkisinkin taka-alalle.

Miksi haluat vaikuttaa metsänhoitoyhdistyksessä?

Olen Ylä-Savossa toimivan Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen ja parhaillaankin ehdolla valtuustovaaleissa. Haluan vaikuttaa siihen, että metsänomistajien erilaiset tarpeet ja arvot otetaan huomioon yhdistyksen toiminnassa. On ollut ilo huomata, että keskustelu valtuuston kokouksissa on monipuolista ja avointa.

Mhy Savotta on esimerkiksi palkannut kokoaikaisen luonnonhoidon asiantuntijan, mikä on erittäin hyvä panostus. Luonnonhoitopalveluiden kysyntä on tätä myötä selvästi kasvanut. Myös etämetsänomistajien näkökulma on hyvä pitää mielessä päätöksenteossa.

Toivon, että metsänhoitoyhdistysten palveluvalikoimaan tulisi FSC-sertifikaatti. Nyt sitä tarjoavat lähinnä metsäteollisuusyritykset. FSC-sertifikaatti nostaisi puun arvoa.

Ehdottavatko metsä­ammattilaiset metsän­omistajille vaihtoehtoisia metsän­käsittelymuotoja?

Jos metsänomistaja osaa itse kysyä vaihtoehtoja, tietoa yleensä saa. Paljon kuulee myös sitä, etteivät metsäasiantuntijat kovin aktiivisesti tarjoa vaihtoehtoisia tapoja metsän käsittelyyn tai ehdota arvokkaiden luontokohteiden hakemista suojeluun.

Pitäisikö suurpetojen kannan­hoidollinen metsästys sallia?

Ei pidä sallia niin kauan kuin suurpetokanta ei ole kestävällä tasolla. Tällä hetkellä se ei ole. Yksittäisten poikkeuslupien myöntämistä pitäisi kuitenkin helpottaa. Jos esimerkiksi susi uhkaa toistuvasti ihmisiä tai kotieläimiä, häiriöyksilön tappamiseen pitäisi saada helpommin lupa.

Milloin kävit viimeksi metsässä ja mitä siellä teit?

Olin viime viikonloppuna partioleirillä Kajaanissa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2024.