Kirjanpainaja oli iskeytynyt Jussi Pennasen kuusikkoon. Asia selvisi sattumalta, kun Pennasen puhelimeen kilahti viesti tuhopuista. Kuva: Saara LaviKerimäkiKirjanpainaja yllätti kokeneen metsänomistajan
Metsäkeskuksen sähköposti paljasti tuhon aikaisessa vaiheessa, mutta vaihtoehdot ovat ylitiheänä kasvaneessa kuusikossa vähissä.TilaajalleKerimäkeläinen Jussi Pennanen sai yllättävän sähköpostin Suomen metsäkeskukselta elokuussa. Viestissä kehotettiin menemään nettiin Metsään.fi-palveluun, jossa oli uusia tietoja kuolleista puista Pennasen ja hänen veljensä omistamassa metsässä.
Viestistä alkoi pohdinta kuusikon kohtalosta, jossa vaihtoehdot ovat vähissä.
Jussi Pennanen on kokenut metsänomistaja. Hän myös työskentelee metsäteollisuudessa suunnittelemassa traktorivarusteiden laitteistoja Keslalla.
Pennanen on kotoisin kerimäkeläiseltä maatilalta, ja metsätyöt tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena. Kotitilalla oli 140 hehtaaria talousmetsää, joissa Pennanen teki hankintahakkuita isänsä ja veljensä kanssa.
”Meillä oli marjatila, vadelmaa ja mansikkaa, mutta metsä toi merkittävän osan perheen tuloista”, Pennanen kertoo.
Kun isä ikääntyi, perheen pojat jatkoivat tilanpitoa, vaikka molemmilla on myös päivätyö.
Tilan sukupolvenvaihdos tehtiin reilut 20 vuotta sitten. Nykyään Timo Pennasen perhe asuu kotitilalla ja Jussi Pennasen perhe lähistöllä Kerimäellä.
”Monta vuotta vielä viljeltiin marjoja, mutta jossain vaiheessa alkoivat loppua tunnit vuorokaudesta”, Jussi Pennanen sanoo.
Metsänhoito on sen sijaan jatkunut tähän päivään asti, ja veljekset ovat ostaneet myös lisää metsätiloja. Tällä hetkellä heidän omistuksessaan noin 260 hehtaaria talousmetsää Savonlinnassa.
Jussi ja Timo Pennanen kävivät tarkastamassa metsänsä Kerimäen Pihlajaniemellä. Ylitiheänä pitkään kasvanut kuusikko on iästään huolimatta vasta kunnolla järeytymässä. Kuva: Saara LaviAktiivisille metsänomistajille metsätuhotkin ovat tulleet tutuiksi. Erityisesti Kerimäen Pihlajaniemestä vuonna 2015 ostettu 40 hehtaarin metsätila on tarjonnut yllätyksiä.
Entisille pelloille perustettu metsä Puruveden rannalla kasvaa mäenrinteellä.
”Yksi kuusikko kun kaadettiin, niin maannousemaa oli aika lailla”, Pennanen muistelee.
Maannousema eli kuusentyvilaho on havupuissa tyven lahoamista aiheuttava sieni, tutummin juurikääpä. Tauti ei katoa päätehakkuussa, joten ohjeena on puulajin vaihtaminen lehtipuuksi, yleensä koivuksi, yhden hakkuukierron ajaksi.
Pennasten metsässä juurikääpä oli alkanut lahottaa myös männikköä, johon oli iskenyt männyntyvitervastauti. Männynjuurikääpä lahottaa juuristoa ja aiheuttaa männyn rungon tyven tervastumisen ja usein lopulta myös puun kuoleman.
”Mäntymetsikön uudistaminen toisella lajilla on hankalaa, sillä lähtökohtaisesti maaperä on liian karua kuuselle tai koivulle.”
”Mäntymetsikön uudistaminen toisella lajilla on hankalaa, sillä lähtökohtaisesti maaperä on liian karua kuuselle tai koivulle”, Jussi Pennanen sanoo.
Puulajin vaihto lehtipuuksi ei myöskään takaa uudistamisen onnistumista, sillä männynjuurikääpä lahottaa lähes kaikkien puulajien juuristoja. Kotimaisista puulajeista kestävin on haapa, mutta myös puhdas koivikko kestää yleensä hyvin männynjuurikääpää.
Jussi Pennanen puntaroi yhä metsänsä kohtaloa. Kuusien vuosikasvut ovat selvästi typistyneet eli kasvu oli hiipunut. Tyvilahoakin puissa saattaa olla. Kuva: Saara LaviPihlajaniemen männikössä riitti pähkäiltävää. Päälle tuli elokuinen sähköpostiviesti metsäkeskukselta. Jussi Pennanen kirjautui Metsään.fi-palveluun ja huomasi kartassa merkinnän useasta pystyyn kuolleesta puusta kuusikossa.
”En ollut huomannut kyseisessä kuusikossa mitään ongelmia, ja kun tulin viestin jälkeen paikalle katsomaan kuolleita kuusia, en olisi löytänyt niitä ilman nettipalvelua.”
Metsään.fi näyttää nykyään ruudulla sekä oman että tuhopuiden sijainnin, jolloin kännykkä ohjaa suoraan kuolleiden puiden luo. Pennasenkin palvelu ohjasi metrin tarkkuudella kuolleen puun kohdalle.
Kuolleita puita oli puolenkymmentä pienellä alalla. Puut kasvoivat tiheän kuusikon keskellä niin, että kuolleet puut huomasi vasta läheltä latvoja tarkastellessa.
Metsänomistajan painajainen alkoi valjeta. Kuusissa oli merkkejä hyönteistuhoista. Puiden kaarnapinnalla oli reikiä ja purua, ja kuuset olivat yrittäneet taistella kirjanpainajia ja muita tuhohyönteisiä, kuten aitomonikirjaajaa ja kuusentähtikirjaajaa, vastaan erittämällä pihkaa.
Veljekset olivat yhtäkkiä isojen päätösten äärellä.
”Kyllä siinä mietittiin, että pitääkö nyt tehdä saman tien päätehakkuu”, Jussi Pennanen sanoo.
Päätehakkuu tarkoittaisi kuitenkin isoa menetystä tuleviin tuottoihin, sillä kuusikko on parhaassa arvonnousuvaiheessa. Metsä perustettiin vanhalle pellolle 60–70 vuotta sitten. Edellinen omistaja on tehnyt kuusikolle vain yhden harvennuksen.
”Ja silloin oli harvennettu yliharvaksi. Me olemme antaneet kuusikon vain kasvaa.”
Ylitiheänä pitkään kasvanut kuusikko on iästään huolimatta vasta kunnolla järeytymässä. Jos se nyt jouduttaisiin kaatamaan, tukkisaanto jäisi pieneksi ja iso osa puusta menisi kuiduksi. Järeytymistä kannattaisi odottaa vielä kymmenisen vuotta.
Kuusien vuosikasvut ovat kuitenkin selvästi typistyneet eli kasvu oli hiipunut. Osassa puista on värimuutoksia.
Jussi Pennanen
Perheeseen kuuluvat puoliso ja kolme lasta.
Työskentelee tuotesuunnittelijana Keslalla Kesälahdella.
Omistaa noin 260 hehtaaria metsää yhdessä Timo-veljensä kanssa Savonlinnassa.
Harrastaa metsänhoitoa, kuntoilua, hirvenmetsästystä ja retkeilyä.
Metsän tilannetta on tullut arvioimaan metsätuhoihin erikoistunut metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Suomen metsäkeskuksesta.
”Taitaa olla boorin puutosta”, Kokkonen toteaa.
Pellolle perustetut kuusikot kärsivät herkästi boorin puutteesta ja tarvitsevat terveyslannoituksen.
”Mutta ehtiikö kuusikko sitten kasvaa tarpeeksi niin, että terveyslannoitus maksaa itsensä takaisin, vai tuleeko lisää tuhoja”, Kokkonen pohdiskelee.
Koska ala on pieni, Timo Pennanen pohdiskelee boorin levittämistä käsin ruiskulla.
”Se voisi olla yksi vaihtoehto”, Kokkonen sanoo ja nyökyttelee.
Terveyslannoitus antaisi samalla kuusille lisää elinvoimaa taistella tuhohyönteisiä vastaan.
”Mutta ehtiikö kuusikko sitten kasvaa tarpeeksi niin, että terveyslannoitus maksaa itsensä takaisin, vai tuleeko lisää tuhoja?”
Kuolleet puut ovat varmaankin kärsineet kuivuudesta, tyvilahosta ja boorin puutteesta ja menettäneet elinvoimansa. Hyönteiset ovat iskeytyneet heikentyneeseen tai jo lähes kuolleeseen puuhun.
Jälkikäteen on mahdotonta varmuudella sanoa, missä järjestyksessä asiat ovat tapahtuneet.
Kuolleet kuuset ovat kasvaneet toisaalta valoisammassa kohdassa ajouran varrella. Maaperä on kuolleiden kuusten kohdalla selvästi karumpaa ja heinikkoisempaa, kun taas terveen kuusikon maaperä on enemmänkin mustikkatyyppiä eli tuoretta kangasta.
Kuuset ovat voineet siis kärsiä kuivuudesta, ja siitä on alkanut niiden kuolemankierre, jonka kirjanpainajat ovat sinetöineet.
Kuusikko on toisaalta myös vielä yhden harvennuksen tarpeessa. Kuusikko on silmin nähden tiheä ja vihreän latvusmassan osuus on alle puolet rungon mitasta.
”Ei tätä uskalla enää harventaa, kun ensimmäinen kova puhuri tuolta isolta järvenselältä puhaltaa koko kuusikon nurin”, Jussi Pennanen arvioi.
Pitkään liian tiheässä kasvaneilla kuusilla on harvemmassa kasvaneita kuusia pienemmät pintajuuret, sillä niiden ei ole tarvinnut kasvattaa tukevampaa juuristoa tuulen tuiverrusta vastaan. Tiheässä kuusikossa puuyksilöt ovat pitäneet toinen toistaan pystyssä.
Pennasten kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos jo 20 vuotta sitten. Veljekset ovat aktiivisesti myös laajentaneet metsäomaisuuttaan. Kuva: Saara LaviMetsäkeskuksen Kokkonen ehdottaa, että jos muissa puissa näkyy jatkossa merkkejä kirjanpainajista ja muista tuhohyönteisistä, ne kaadettaisiin ja kuljetettaisiin pois metsästä.
”Samalla näkee, onko kuusissa tyvilahoa. Se auttaa päättämään, kannattaako kuusikko vielä jättää kasvamaan.”
Kokkonen huomauttaa, että koska viereisen kuusikon päätehakkuussa havaittiin tyvilahoa, se on todennäköisesti levinnyt naapurimetsäänkin.
”Silloin kun nämä metsät uudistettiin, kantokäsittelyitä ei vielä tehty kesäisin estämään juurikäävän leviämistä”, Kokkonen sanoo.
Kuolleiden puiden viereisissä kuusissa näkyy merkkejä kirjanpainajista; runkojen pinnalla on pistemäisiä, tuoreen kirkkaita pihkapisaroita, jotka kimaltavat auringonvalossa kuin timantit.
”Puu on pystynyt vielä pysäyttämään yksittäisten tuhohyönteisten hyökkäykset. Tuollaisen pihkapisaran sisältä voi välillä löytää esimerkiksi yksittäisen kirjanpainajan”, Kokkonen sanoo.
”Kun seuraavalla kerralla tuleekin tuhat kirjanpainajaa, niin siitä puu ei enää välttämättä selviä.”
”Silloin kun nämä metsät uudistettiin, kantokäsittelyitä ei vielä tehty kesäisin estämään juurikäävän leviämistä.”
Koska ollaan jo alkusyksyssä ja sää on viilentynyt, kuuset ovat tämän kasvukauden osalta todennäköisesti turvassa kirjanpainajilta. Ensi kesänä, sään lämmetessä, kuolleisiin puihin munitut hyönteiset aloittavat parveilun ja iskevät uusiin puihin lähistöllä.
Erityisen alttiita tuhoille ovat ylitiheydestä johtuvasta valon ja ravinteiden puutteesta kärsivät kuuset.
”Ei tässä auta kuin seurata tilannetta”, Jussi Pennanen sanoo.
Hän pohtii mahdollisten uusien tuhopuiden kaatoa ja kuusikon varovaista harventamista, jolloin puuta voisi myydä hankintahakkuuna vielä, kun ne saa myytyä tukkeina ja kuitupuina.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
