Kuollut kuusi on helppo havaita yläilmoista. Harmaa väri erottuu vihreästä massasta avaruuteen asti. Tämä kuva on otettu droonilla. Kuva: Petri Jauhiainen
Metsänomistaja voi pian saada Metsäkeskukselta varoitusviestin kuolleista puista – ”Ilmoituskynnys on tarkoitus pitää matalana, mutta turhia huolenaiheita halutaan välttää”
Ensi kesänä on starttaamassa Metsäkeskuksen palvelu, jossa metsänomistaja saa varoituksen metsänsä pystyyn kuolleista puista. Tuhohavainnointipalvelu on parhaillaan pilottivaiheessa Kaakkois- ja Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa.Tilaajalle
Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Lauri Haataja näyttää metsänomistaja Markus Pulkkiselle kaarnasta löytyviä merkkejä tuhohyönteisistä. Kuva: Petri JauhiainenSuomen metsäkeskuksen tavoitteena on ensi kesästä alkaen lähettää metsänomistajille sähköposti tai tekstiviesti, jossa kerrotaan, että vastaanottajan metsässä on huolestuttavan paljon kuolleita puita.
Tiedot tuhoista perustuvat satelliittikuviin, joista tietokoneohjelma on havainnut kuolleet puut.
Tuhohavainnointipalvelu on parhaillaan pilottivaiheessa Kaakkois- ja Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa. Pilottivaiheessa tuhoja havainnoidaan noin 3 000 neliökilometrin pinta-alalta.
Satelliittihavainnoinnin avulla mahdollisia metsätuhoja voidaan havaita jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ne ehtivät levitä laajemmiksi.
Tietokone koulunpenkillä
Itä-Suomen yliopiston seurantatutkimuksen mukaan tuhojen riittävän varhaisella havaitsemisella voidaan hillitä kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamia puustotuhoja.
Tuhot jäävät lievemmiksi, mikäli hyönteisten alkava joukkoesiintymä pystytään tukahduttamaan jo varhain.
Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan myös taloudelliset menetykset ovat sitä pienempiä, mitä nopeammin metsänomistaja pystyy havaitsemaan alkavan hyönteistuhon ja reagoimaan siihen.
Kirjanpainajatuhossa arvokkaat tukkirungot voivat muuttua 4–8 viikossa energiapuuksi. Siinä vaiheessa, kun kaarna irtoilee puusta, tukit eivät enää kelpaa sahalle.
Metsäkeskus ostaa kahdelta yritykseltä alihankintana palvelun, jossa tietokoneohjelma etsii tarkoista satelliittikuvista yksittäisiä kuolleita puita.
Satelliittikuvissa kuolleet puut näyttävät harmailta, mutta metsässä on myös muita harmaita kohtia. Tietokoneohjelma on koulutettu löytämään juuri tietyn sävyiset harmaat kuvapikselit, jotka paljastavat kuolleen tai heikossa kunnossa olevan puun.
Kuluneen kesän aikana Metsäkeskus keräsi drooneilla ja maastossa tietoa, jota käytettiin opetus- ja vertailuaineistona parantamaan tietokoneen tulosten tarkkuutta.
Tarkimpien käytössä olevien satelliittikuvien pikseli vastaa metsässä 0,5 x 0,5 metrin alaa. Tarkkuus riittää yksittäisen kuolleen puun paikantamiseen.
Tietokoneohjelma löytää yksittäiset harmaat tuhopuut tarkoista satelliittikuvista ja piirtää viivan puiden ympärille. Kuva: Petri JauhiainenRikospaikkatutkintaa
Leppävirran Timolassa metsänomistaja Markus Pulkkisen kuusikossa Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Lauri Haataja esittelee kännykästään satelliittikuvaa, johon tietokoneohjelma on merkinnyt kuolleet puut.
Kierrämme metsässä perehtymässä tuhojen syihin.
”Aina, kun tulee kuolleen puun luo, kyseessä on kuin rikospaikkatutkinta. Täytyy etsiä todisteita siitä, mikä puun on surmannut”, Haataja toteaa.
Pystyyn kuolleesta kuusesta tutkimme ensin kaarnaa. Siinä on pieniä reikiä. Toiset niistä ovat halkaisijaltaan noin millimetrin, toiset parin kolmen millin kokoisia.
”Pienemmät ovat todennäköisesti kuusentähtikirjaajan reikiä, isommat kirjanpainajien tekemiä.”
Kesällä kirjanpainajan iskeymän voisi tunnistaa tummasta purusta, mutta nyt syyssateet ovat huuhtoneet mahdolliset purut pois kaarnalta ja puun juurelta.
Metsänomistaja Pulkkisen luvalla Haataja irrottaa puukolla kaarnaa. Se irtoaa helposti, mikä jo itsessään on merkki hyönteistuhosta.
Kaarnan alla näkyy sekä kuusentähtikirjaajan että kirjanpainajan jälkiä. Kuusentähtikirjaaja tekee hieman tähtimäistä kuviota. Kirjanpainaja jättää jälkeensä yhden ison, suoran onkalon, niin sanotun emokäytävän, josta haarautuu molemmille sivuille toukkakäytäviä. Myös kuusentähtikirjaaja tekee emo- ja toukkakäytäviä. Käytävät estävät nestevirtauksen puun nilakerroksessa, mikä kuivattaa puun.
Yhdestä isosta onkalosta löytyy jähmettynyt emokirjanpainaja. Haataja nostaa sen puukon terälle tarkasteltavaksi.
Metsäkeskuksen Lauri Haataja irrottaa puukolla kaarnaa. Kuolleesta puusta on irronnut jo aiemmin runsaasti kaarnaa. Kuva: Petri Jauhiainen
Pystyyn kuolleen kuusen kaarnan alta löytyi kaarnakuoriaisten jälkiä ja jähmettynyt emokirjanpainaja. Kuva: Petri JauhiainenTarkkailua tulevina kesinä
Tuomio on selvä: Markus Pulkkisen metsässä on sekä kirjanpainajan että kuusentähtikirjaajan tuhoja.
Normaalisti kirjanpainaja ja kuusentähtikirjaaja eivät pysty tuhoamaan tervettä puuta, vaan puu voi pihkaa erittämällä puolustautua suuriakin hyönteisparvia vastaan.
Pulkkisen metsässä tehtiin viisi vuotta sitten harvennus – turhan myöhään, minkä huomaa jäljelle jääneiden kuusien kutistuneista latvuksista. Kuusivaltaisissa metsissä kasvatettavien puiden elävän latvuksen osuuden tulisi säilyä vähintään 60 prosenttina puiden pituudesta.
”Selvästi liian myöhään tuli tehtyä harvennus”, Pulkkinen myöntää.
Kutistunut latvus ja jäljelle jääneiden kuusien saama valosokki ovat heikentäneet puustoa ja altistaneet sen hyönteistuhoille.
Markus Pulkkinen pohtii myös vedenpinnan laskun merkitystä. Harvennushakkuiden aikaan korjattiin tukkeutunut tierumpu, jolloin metsän kuivatus tehostui ja vedenpinta ojissa laski 30 senttimetrillä. Vesitalouden muutokset vaikuttavat metsän hyvinvointiin ja sen myötä puiden kykyyn torjua tuhohyönteisiä.
”Tämä metsä on perustettu entiselle suolle. Isäukko aikoinaan räjäytti kalliota niin, että suo saatiin kuivatettua kuusimetsäksi.”
Pulkkisen onneksi metsästä löytyy vain yksittäisiä kuolleita puita, ei laajempia tuhoalueita. Kuolleet puut ovat ajouran ja pienten luontaisten aukkojen reunoilla, jossa ne ovat saaneet muita puita suuremman valosokin harvennuksen jälkeen.
”Sanoisin, että tämän metsän osalta riittää seuranta, tuleeko tulevina kesinä lisää tuhoja”, Metsäkeskuksen Haataja arvioi.
Hän muistuttaa, että päätös jatkotoimista on aina metsänomistajalla lukuun ottamatta metsätuholain mukaisia velvoitteita.
Kirjanpainaja tekee suoran emokäytävän, josta haarautuu toukkakäytäviä. Kuusentähtikirjaaja jättää hieman tähtimäisen kuvion. Kuva: Petri JauhiainenKoteja luontaisille vihollisille
Metsänomistaja ehti jo pelätä pahinta, kun Haataja soitti hänelle ja kertoi satelliittikuvien avulla löytyneistä tuhoista.
”Ajattelin, että kuinka paljon niitä tuhoja oikein on. Olin kyllä huomannut, että metsässä on muutama kuivunut puu”, metsänsä vieressä asuva Pulkkinen sanoo.
”Kyllä siinä kävi jo mielessä, onko edessä pikainen päätehakkuu.”
Päätehakkuu olisi taloudellisesti melkoinen isku, sillä harvennuksen jäljiltä metsä on parhaassa arvokasvuvaiheessa, jossa kuuset paksuuntuvat kunnon tukkipuiksi.
Pulkkinen pohtii, minkälainen vastuu hänellä olisi siitä, jos myös naapurin metsässä on hyönteistuhoja. Haataja kertoo, että Leppävirralla on sen verran laajalti tuhoja, että on mahdotonta sanoa, kenen metsistä hyönteiset ovat milloinkin tulleet.
Markus Pulkkinen on linja-auto- ja taksialan yrittäjä, jolta onnistuvat myös hankintahakkuut. Kokemusta hänellä on muun muassa myrskyn jälkeisistä hakkuista.
”Jos ensi kesänä kuolleiden puiden viereisiin puihin ilmestyy merkkejä hyönteistuhoista, silloin olisi syytä poistaa vahingoittuneet puut”, Haataja sanoo.
Nämä nyt pystyyn kuolleet puut eivät enää kiinnosta kirjanpainajia tai kuusentähtikirjaajia, vaan ne toimivat jatkossa muiden hyönteisten kotina.
”Kuollut puu kannattaa jättää metsään jo senkin takia, että siinä voi asua esimerkiksi muurahaiskuoriaisia, jotka ovat kirjanpainajan luontaisia vihollisia”, Lauri Haataja muistuttaa.
Haataja merkitsee tuhopuut sinisellä kuitunauhalla, jotta mahdollisten lisätuhojen seuranta on helpompaa ensi kesänä. Kuva: Petri Jauhiainen
Yksittäiset kuolleet kuuset eivät välttämättä tarkoita sitä, että koko kuusikko pitäisi hakata. Kuva: Petri JauhiainenViesti herättelee tarkastuskäyntiin
Metsäkeskuksessa pohditaan parhaillaan, milloin metsänomistajalle tulee lähettää ilmoitus kuolleista puista ja milloin ei.
”Ilmoituskynnys on tarkoitus pitää matalana, mutta turhia huolenaiheita halutaan välttää”, projektipäällikkö Lauri Haataja toteaa.
Haatajan mukaan ajatuksena on laatia portaittainen luokittelu, jotta ilmoituksen saava metsänomistaja voi arvioida, kuinka vakavasta tuhosta on kyse.
Ensi kesänä starttaavan palvelun viesteissä ei anneta tarkkoja toimintaohjeita tuhojen pysäyttämiseen, vaan ne toimivat lähinnä herättelynä. Viesteissä kehotetaan, että metsänomistaja kävisi itse tai pyytäisi metsäammattilaista käymään arvioimassa tilanteen metsässä.
Uudesta palvelusta uskotaan olevan hyötyä erityisesti etämetsänomistajille, joilla ei ole aikaa ja mahdollisuutta tarkkailla säännöllisesti metsiään.
Havainnot kuolleista puista tulevat myös karttatasoksi Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun. Palvelusta metsänomistajat näkevät omissa metsissään olevat kuolleet puut ja mahdolliset metsätuhojen alut.
Metsään.fi-palvelusta metsänomistajat voivat hakea myös metsäammattilaisia avuksi tuhotilanteen arviointiin ja jatkotoimien suunnitteluun.
Metsäkeskuksen tavoitteena on rajata erityisesti kirjanpainajan aiheuttamia tuhoja. Kirjanpainajat ovat vakava uhka varttuneelle kuusimetsälle.
Satelliittikuvien avulla Metsäkeskus voi yhdistää havaitut metsätuhot metsän perustietoihin. Jos kyseessä on varttunut kuusikko, ilmoitus kannattaa ehdottomasti lähettää.
Metsäkeskuksen palvelun haasteena on rahoitus. Tarkat satelliittikuvat maksavat, samoin satelliittikuvien analysointi.
”Voisimme vuosittain valita tiettyjä alueita, joista etsitään tuhoutuneet puut. Analysoitavien alueiden valinnassa voimme hyödyntää esimerkiksi aiempien vuosien metsänkäyttöilmoituksia hyönteistuhohakkuista.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2024.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
