
Euroopan komissio ei tule lähettämään vielä vuosien 2021–2025 perusteella Suomelle laskua mahdollisesta hiilinielutavoitteen alittumisesta, selventää Euroopan komission Suomen edustuston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvila.
”Velvoitteet ja tavoitetasot, joihin Suomi on EU:ssa sitoutunut, sitovat silti. Jos maankäyttösektorin hiilinielu pienenee, Suomen täytyy päättää kansallisesti, miten tilanne korjataan ja ryhtyä toimiin.”
Kunkin jäsenmaan sitovat tavoitteet hiilinielujen säilyttämiselle määritellään maankäyttösektoria koskevassa lulucf-asetuksessa. EU:n vuotuisten hiilinielujen tulee olla vuoteen 2030 mennessä 310 miljoonaa tonnia, mistä Suomen metsien osuus on 17,8 miljoonaa tonnia.
Tavoiteiden toteutumista tarkastellaan kolmella viisivuotiskaudella: 2021–2025, 2026–2030 ja 2031–2035.
Nyt meneillään olevan ensimmäisen kauden tavoitteita tarkastellaan vuonna 2027. Ulvila vertaa tarkastelukautta pankkitiliin: jos tilillä on plussaa tai velkaa, sen voi siirtää seuraavalle kaudelle.
”Jos Suomi näyttää olevan pakkasen puolella, niin komissio antaa huomautuksen ja katsoo yhdessä jäsenmaan kanssa, millä toimilla asioita saadaan tehostettua niin, että Suomea sitovat tavoitteet toteutuvat viimeistään 2030, joka raportoidaan 2032.”
Koska hiilinielujen kasvattaminen vie aikaa, parasta olisi tarttua toimeen heti, Ulvila jatkaa.
”Nieluyksikön hinta ei välttämättä ole sama kuin päästökaupan hinta.” Ismo Ulvila
Luonnonvarakeskuksen (Luke) toissaviikolla julkaiseman raportin mukaan metsien hiilinielujen aleneminen vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista. Luke arvioi, että Suomi joutuu kompensoimaan päästöjään noin 50–80 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin verran.
Jäsenmailla on erilaisia joustomahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi.
Käytännössä vaihtoehdot ovat hiilinieluyksiköiden ostaminen muilta EU-jäsenmailta, kotimaisten päästöjen vähentäminen taakanjakosektorilla esimerkiksi maataloudessa ja liikenteessä sekä metsien hiilinielujen kasvattaminen joko hakkuita rajoittamalla tai kasvua parantamalla.
Suomen ympäristökeskuksen professorin Jyri Seppälän tekemien laskelmien mukaan Suomelle voi koitua hiilinielutavoitteen alittamisesta jopa 2–7 miljardin euron lasku. Laskelmissa hiilinielun yksikköhintana on käytetty 40 euroa, kun EU:n päästökaupassa hinta on nyt noin 80 euroa per hiilidioksitonni.
Ulvilan mukaan mitään tiettyä mekanismia hiilinieluyksiköiden ostamiseen ei ole vielä olemassa.
”Jos Suomi ostaa hiilinieluyksiköitä joltain toiselta EU-jäsenmaalta, määrä, aikataulu ja hinta neuvotellaan erikseen. Nieluyksikön hinta ei välttämättä ole sama kuin päästökaupan hinta.”
”Metsien hiilinielua täytyy numeroiden valossa vahvistaa, mutta maankäytön puolella on erittäin paljon niin sanottuja matalalla riippuvia hedelmiä.” Ismo Ulvila
Suomen maankäyttösektori kääntyi Luken ennakkotietojen mukaan viime vuonna ensimmäistä kertaa päästöjen lähteeksi.
Metsät ovat yhä hiilinielu, mutta niiden sitoman hiilen määrä ei riitä kompensoimaan muita maankäytön päästöjä. Luken joulukuussa julkaiseman selvityksen mukaan pienentymisen syynä ovat mäntyjen kasvun heikkeneminen ja kasvaneet hakkuut.
Luken ennakkotiedon mukaan maankäyttösektori aiheutti 0,9 miljoonan tonnin hiilipäästöt vuonna 2021.
Keskustelu hiilinieluista on keskittynyt pääasiassa metsiin. Ulvilan mukaan yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää on tehdä toimia muilla maankäytön sektoreilla.
Ulvila kertoo komission arvioineen, että EU-tasolla päästöjen vähentäminen hiilinieluilla maksaisi noin kymmenen euroa per hiilidioksidionni.
”Hakkuiden vähentäminen on osa laajempaa yhtälöä. Metsien hiilinielua täytyy numeroiden valossa vahvistaa, mutta maankäytön puolella on erittäin paljon niin sanottuja matalalla riippuvia hedelmiä.”
Ilmastopaneeli on esimerkiksi arvioinut, että turvepellot muodostavat yli puolet maatalouden kasvihuonepäästöistä, vaikka niiden osuus viljellystä peltoalasta on vain kymmenisen prosenttia.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
