Osalla EU-maista vaikeuksia hiilinielutavoitteen saavuttamisessa – mistä se johtuu ja minne suurimmat tavoitteet lankeavat?

EU:n maankäytön hiilinieluasetus nousi jälleen keskustelunaiheeksi, kun Luonnonvarakeskus (Luke) kertoi viime viikolla maankäyttösektorin olleen päästöjen lähde vuonna 2021.

Maankäyttösektorin nettohiilinielujen eli nielujen ja päästöjen summan pitäisi olla nollassa vuosina 2021–2025. Vuonna 2021 päästöjä muodostui 0,9 miljoonaa hiiliekvivalenttitonnia.

Vuoteen 2030 mennessä Suomen nettonielujen tulisi olla jo 17,8 miljoonaa tonnia vuodessa, kun koko EU:n tavoite on 310 miljoonaa tonnia. Suomen tavoite on EU:n mittapuulla maltillinen, jäsenmaista kahdeksanneksi suurin.

Tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa kuitenkin epävarmalta.

Jos Suomi ei onnistu saavuttamaan vuosien 2021–2025 tavoitetta, päästöoikeuksien ostamisesta voi koitua 2–7 miljardin euron kustannukset.

Korkeimmat hiilinielutavoitteet ovat naapurimaassa Ruotsissa: hurjat 47,3 miljoonaa tonnia. Metsäteollisuuden mahtimaassa määrä närkästyttää.

"On ongelmallista, että asetus keskittyy vain hiilinieluun eikä metsäteollisuuden koko ilmastohyötyyn, jossa tuotteilla on keskeinen rooli fossiilisten vaihtoehtojen korvaamisessa. Siksi on tärkeää, että Ruotsi saavuttaa hiilinielutavoitteensa rajoittamatta metsäteollisuutta, mikä leikkaisi metsän kokonaishyötyjä ilmastolle”, sanoo Ruotsin metsäteollisuuden metsäjohtaja Emma Berglund.

”Näin suuri tavoite vaikeuttaa myös hiilinielun koon saavuttamista tiettyyn vuoteen mennessä. Nielu riippuu suuresti metsän kasvusta, joka vaihtelee vuosien välillä esimerkiksi kuivan tai sateisen kesän vaikutuksesta.”

Berglund huomauttaa, että metsät voisivat sitoa enemmän hiiltä, jos niitä hoidettaisiin paremmin ja niin riistan kuin sään ja hyönteisten aiheuttamia tuhoja saataisiin vähennettyä.

Ruotsissa suunnitellaan turvemaiden uudelleenvettämistä ja hiilinieluasetuksen joustovaran hyödyntämistä.

”On tärkeää, että mietimme hiilinielujen pitkän aikavälin kehitystä sekä uusiutuvien puupohjaisten tuotteiden tarvetta. Hakkuiden vähentäminen kasvattaa nieluja lyhyellä aikavälillä, mutta ne eivät säily vakaana aina. Ennemmin tai myöhemmin myrsky tai hyönteiset iskevät.”

Toiseksi suurin hiilinielutavoite lankeaa Espanjalle, jonka osuus tavoitteesta on 43,6 miljoonaa tonnia. Espanja on myös EU-alueen toiseksi suurin valtio. Maa pyrkii vähentämään päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Kolmatta sijaa pitää Puola 38 miljoonan tonnin tavoitteella.

Vuonna 2012 Puolan maankäyttösektorin nielu oli YK:n laskelmien mukaan jo 34,7 miljoonaa tonnia. Hiilinielu on kuitenkin voinut muuttua 10 vuoden aikana merkittävästi.

Neljänneksi suurin tavoite on Italialla, jonka maankäyttösektorin pitäisi sitoa hiiltä 35,8 miljoonaa tonnia vuodessa vuoteen 2030 mennessä.

Italian kasvihuonekaasuinventaarion mukaan maan maankäyttösektorin nielu on kasvanut tasaisesti vuodesta 1990 alkaen. Vuonna 2019 nielu oli 41,6 miljoonaa tonnia, siis reilusti yli tavoitteen.

Italian maankäyttösektorin hiilinieluissa on vuosittain paljon vaihtelua, sillä maastopalot vaikuttavat vuotuiseen nieluun suuresti. Vaihtelusta huolimatta hiilinielu on kasvanut tasaisesti.

Italian kasvihuonekaasuinventaarion perusteella kasvu johtuu etenkin metsämaan osuuden kasvusta: vuonna 1990 metsämaata oli noin 7,6 miljoonaa hehtaaria, mutta vuonna 2019 pinta-ala oli jo 9,5 miljoonaa hehtaaria.

Toisin kuin Suomessa ja Ruotsissa, Italiassa metsäteollisuudella ei ole paljoa jalansijaa. Siksi metsämaan pinta-alan kasvu tarkoittaakin, että metsään sitoutuu aiempaa enemmän hiiltä.

Viidenneksi suurin tavoite, 34 miljoonaa tonnia, on Ranskalla.

MT:n tietojen mukaan osa maista on ilmaissut hiilinielutavoitteen olevan niille liian suuria. Hiilinielulaskenta perustuu lukuihin, joihin maat eivät ole vielä ehtineet tehdä teknistä korjausta.

Vuosien 2016‒2018 kasvihuonekaasuinventaarioon on tekeillä laskentamenetelmästä johtuvia muutoksia, joiden odotettiin pienentävän vuoden 2030 hiilinielutavoitetta.

Osa maista kokee, ettei keinoja nielujen lisäämiseksi ole. Esimerkiksi kuivuus ja metsäpalot vaikeuttavat nielujen pysyvää lisäämistä näin lyhyellä aikajänteellä. Nyt tehtävien metsäistutusten vaikutukset vuoteen 2030 olisivat vaatimattomat.

Joidenkin jäsenmaiden kohdalla viimeisten 30 vuoden metsänhoitopäätökset ovat aiheuttaneet sen, että hiilinielujen kokoa ei ole mahdollista kasvattaa millään toimenpiteillä.

Metsää on voitu istuttaa turvemaille, minkä onkin todettu johtavan kasvihuonekaasupäästöihin. Myös metsänhoidon toimenpiteet ovat voineet jäädä tekemättä, jolloin harvennuksen tarpeessa olevaa nuorta puustoa on paljon.

Vaihtoehtoisesti metsät voivat olla täynnä vanhaa puustoa, jonka kasvu on hidasta ja hiilensidonta vähäistä, mutta jonka hakkuut tuottavat paljon metsämaan päästöjä.