WWF haluaa, että yksityiset metsät kartoitetaan: ”Se on oikeudenmukaisuuskysymys metsäomistajille”

WWF haluaa kartoittaa yksityisomistuksessa olevat metsät. Tarkoituksena on edistää vanhojen metsien suojelua. WWF julkaisi aiheesta raportin viime viikon torstaina.

”Minusta kartoittaminen on tärkeää, koska se on oikeudenmukaisuuskysymys metsäomistajille”, sanoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.

Hänen mukaansa vastuu kartoitustyöstä on valtiolla, mutta hallitus on antanut ymmärtää, että yksityismaita ei tulla kartoittamaan.

”Jos Suomen hallitus ei hoida asiaa, niin silloin se jää yksityiselle sektorille. Se tarkoittaa, että joko metsänomistajien pitää olla itse tietoisia siitä, mitä he omistavat, tai metsäalan yritysten.”

Suomisen mukaan vastuulliseen liiketoimintaan kuuluu, että metsäyritys ei osta puuta vanhoista, suojeluun sopivista metsistä. Mutta jos vanhojen metsien kartoittaminen jää yritysten kontolle eikä metsänomistajalla ole tietoa metsiensä tilasta, puukaupat voivat yllättäen jäädä tekemättä, eikä korvauksia suojelusta toistaiseksi ole saatavilla.

”Ja jos yhä useampi energia-alankin yritys alkaa kieltäytymään puun ostosta, niin silloinhan metsäomistaja jää tyhjän päälle. Osalle metsänomistajista taloudellinen menetys ei ehkä ole kovin merkittävä, mutta varmasti on metsänomistajia, joille se on tärkeä tulonlähde”, Suominen pohtii.

Hän muistuttaa, että hakkaamatta jätetyn vanhan metsän tulot voisi korvata Metso-ohjelman avulla.

”Valtio voisi halutessaan pistää sinne pari kymmentä miljoonaa kymmenen vuoden ajan ja ostaa ne kohteet kunnon korvauksella.”

Yksityismetsien kartoituksessa usein esiin nouseva huoli onkin, että kartoitukset voisivat johtaa hakkuutulojen menetykseen. Jos tieto vanhojen metsien sijainnista on kaikkien saatavilla, kuka tahansa voi pyrkiä estämään yksityisen metsänomistajan maille suunnitellut hakkuut.

Suominen toivoo, että asiasta käytäisiin monipuolisempaa keskustelua. Hän muistuttaa, että metsänomistajat ovat monipuolinen joukko. Useimmilla on kiinnostusta metsiensä suojeluun, vaikka sitä ei olisi vielä tehty tai suunniteltu.

Aihe on noussut pinnalle EU:ssa vireillä olevan metsien monitorointiasetuksen myötä. Euroopan komission ehdotus esimerkiksi edellyttää, että jäsenmaat paikantavat vanhojen metsien sijainnin vuoteen 2028 mennessä.

Jo nyt jäsenmaita velvoittaa sitoutuminen EU:n biodiversiteettistrategiaan. Siihen kuuluvat muun muassa uusiutuvan energian direktiivin ja ennallistamisasetuksen toimeenpano.

Vanhojen metsien inventointi maksaa noin neljä miljoonaa euroa. Kuva: Jarno Mela

Toinen syy vanhojen metsien suojelun ajankohtaisuuteen on, että Suomessa laaditaan vanhojen metsien kriteeristöä. Suunnitellut kriteerit ovat tiukat – esimerkiksi Etelä-Suomessa vanhoille havupuille on esitetty 120–140 vuoden ikärajaa.

”Tiedeyhteisö on kritisoinut hallituksen esitystä laajasti”, Suominen sanoo. ”Valmistelu pitää palauttaa alkuun. Mielestäni kriteerit pitäisi tehdä tutkijoiden toimesta.”

Tällä hetkellä Metsähallitus kartoittaa valtion mailla sijaitsevia vanhoja metsiä.

”Se on meidän mielestä ihan turhaa verovarojen tuhlaamista”, Suominen sanoo. Hänen mukaansa valtion vanhoista metsistä on jo riittävän hyvä kuva. Meneillään oleva kartoitusprojekti maksaa noin neljä miljoonaa euroa.

”Nyt pitäisi vain tehdä suojelupäätös.”

EU:n metsien monitorointiasetuksesta on arvioitu, että Suomen kaikkien luonnontilaisten, vanhojen metsien kartoittaminen maksaisi 15 miljoonaa euroa. Tämä kattaisi myös yksityisten metsien kartoitukset.

”Suomen hallitus sanoo, että se on iso summa. Jos mietimme, että nämä ovat viimeiset jäljellä olevat suojelemattomat vanhat metsät, joita ei saa takaisin ennallistamalla, ja että nyt metsänomistajat ovat jäämässä tyhjän päälle, meidän näkemys on, että 15 miljoonaa on todella pieni summa.”