Ennallistettaisiinko kuudesosa Suomesta? – EU-asetuksessa puhutaan järisyttävän suurista pinta-aloista

Kuulostaako suurelta? Kyllä ihmeessä. EU:n koneistossa vireillä oleva maa- ja vesialueiden ennallistamisesitys ajaa ”heikossa kunnossa olevien luontotyyppien” saattamista parempaan tilaan. Tavoitteena on, että määriteltävistä alueista 30 prosenttia pitäisi olla ennallistamistoimien piirissä vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2040 osuus olisi 60 prosenttia ja vuonna 2050 peräti 90 prosenttia.

Kysymyksiä on toistaiseksi enemmän kuin vastauksia. Mitä ennallistaminen tarkoittaisi, miten määritettäisiin alueet, joita se koskisi. Ennallistamistamisasetuksen ajatuksena on, että luontotyyppejä peilattaisiin takautuvasti 70 vuotta sitten olleeseen tilanteeseen. Ajallisesti se veisi jonnekin 50-luvun tietämille.

Luke on tänä vuonna laatinut esiselvityksen siitä, mitä EU:n ennallistamislakiluonnoksessa esitetyt tavoitteet tarkoittaisivat Suomen kannalta. Siinä se on arvioinut, että esityksen tarkoittamaa, niin sanottua heikentynyttä pinta-alaa Suomessa olisi yhteensä noin 2,7 miljoonaa hehtaaria. Kunnoltaan tuntematonta alaa olisi puolestaan 3,7 miljoonaa hehtaaria. Raportissaan Luke on ottanut tuntemattomasta alasta laskuihinsa mukaan puolet, mutta EU:n asetuksessa jopa kaikki tuntematon ala voitaisiin laskea ennallistamispotentiaalin piiriin.

Miljoonista hehtaareista puhuminen on vähän kuin rahassa miljardeista puhuminen. Luvut ovat niin suuria, että hahmottaminen on vaikeaa.

Luken raportissa ennallistamisen piirissä oleviksi alueiksi arvioidaan kaikkiaan 4,5 hehtaaria maa- ja vesialueita. Jos kunnoltaan tuntemattomat alueet olisivat EU:n määrittelyn mukaan kaikki aikanaan ennallistettavaa, nousisi yhteenlaskettu potentiaalinen ala toimittajan laskuopilla kuuteen miljoonaan hehtaariin.

Niin tai näin, määrä on häkellyttävän suuri. Kun Suomen koko pinta-ala on 33 miljoonaa hehtaaria, EU:sta voisi valua ennallistamisen kautta luontotoimia meille rajuimmillaan jopa kuudesosaan vesi- ja maa-alasta. Se, mitä se käytännössä tarkoittaisi, on hämärän peitossa. Joka tapauksessa asia koskettaa väistämättä myös suurta joukkoa yksityisiä maanomistajia, jos hahmotelmista tulisi edes jossain määrin totta.

Metsäteollisuus ry kritisoikin viime viikolla lausunnossaan tiukasti ennallistamishankkeen käsittelyä. Se pitää huolestuttavana, että Suomi on valmis sitoutumaan lainsäädäntöaloitteen mittaviin velvoitteisiin ilman, että niiden vaikutukset ovat selvillä.

Ennallistamisen kustannukset olisivat Suomelle EU:n kolmanneksi kovimmat ja arvoidut hyödyt nojaisivat ympäri maailmaa tehtyihin tutkimuksiin, joissa maat ovat hyvin erilaisia kuin Suomi niin ilmastoltaan, asukastiheydeltään kuin taloudeltaankin.

Jos vertailukohtaa metsille haettaisiin 70 vuoden takaa, näyttäisivät metsät tosiaan erilaisilta. Sota oli vastikään päättynyt ja hyvinvointi Suomi vasta rakentumassa. Tuolloin Suomen metsissä oli puuta valtakunnan metsien inventointien mukaan yhteensä 1500 miljoonaa kuutiota. Metsänhoitotoimien myötä puumäärä metsissä on kasvanut 2500 miljoonaan kuutioon, vaikka puuta on käytetty jalostukseenkin. Metsien kasvua on jo hiilivarastojenkin takia pidetty myönteisenä asiana.

Metsien monimuotoisuutta, kuntoa ja lajien kirjoa on tärkeä edistää monin tavoin. Myös metsänomistajat ovat niistä kiinnostuneita. Se ei vaadi EU:n suurta kouraa siitä huolehtimaan.