Ennallistamisen kanssa kipuileva Suomi voi ottaa opiksi Saksan polttomoottorijarrutuksesta – nämä asiat pitää silti muistaa

Brysselin lainsäädäntökoneisto jauhaa parhaillaan hyväksymiskuntoon useita laki- ja asetusesityksiä, joita suomalaisessa metsätaloudessa kavahdetaan.

Ennallistamisasetus on yksi sellainen.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että Suomessa pitäisi ennallistaa yhteensä 2–6 miljoonaa hehtaaria luontotyyppejä, lähinnä kosteikkoja, metsiä ja sisävesiä vuoteen 2050 mennessä. Savotan lasku voi nousta 19 miljardiin euroon.

Ennallistaminen pienentää vuotuista hakkuukertymää arviolta 7–11 miljoonaa kuutiometriä. Metsäteollisuuden puunhankinta vaikeutuu ja mahdollisuus harjoittaa metsäelinkeinoa kapenee.

Myös uusiutuvan energian direktiivin päivitystä (REDIII) on kauhisteltu. Pahimmassa tapauksessa se tarkoittaa, että metsänhoitotöiden yhteydessä kerätystä pienpuusta valmistettua metsähaketta ei enää lueta uusiutuvaksi energiaksi.

Haasteellisia esityksiä on tulossa myös muilta hallinnonaloilta. Jos EU:n energiatehokkuusdirektiivi toteutuu EU-parlamentin siunaamassa muodossa, sadat tuhannet suomalaiset pientalojen omistajat saattavat joutua tekemään kymmenien tuhansien eurojen remontteja energiankulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi.

Valtioneuvoston vuoden 2021 EU-selonteossa linjataan, että ”Suomi on aloitteellinen ja yhteistyökykyinen EU-jäsenvaltio, joka tavoittelee eurooppalaista lisäarvoa tuovia ratkaisuja”. Lisäksi painotetaan, että kansallisia tavoitteita edistetään parhaiten ”rakentavalla ja myönteisellä EU-politiikalla”.

Kun katsoo EU-koneistossa eteneviä metsälakiesityksiä tai energiatehokkuusdirektiiviä, joilla on huomattava merkitys Suomen kansantaloudelle ja kansalaisille, voi hyvällä syyllä kysyä, onko ”rakentava ja myönteinen” EU-politiikka meille meidän omaa etuamme tärkeämpi itseisarvo?

Viime viikolla Saksa torpedoi viime hetkellä valmiiksi neuvotellun lain, jonka mukaan vuoden 2035 jälkeen EU:ssa saa myydä vain nollapäästöisiä autoja. Unionin mahtimaa ajoi häikäilemättä oman avainteollisuutensa etua ja sai tulitukea Italialta, Puolalta, Bulgarialta sekä Tšekiltä.

Monien Brysselin kuplassa häärivien eurokraattien mielestä Saksan toiminta on myrkyllinen esimerkki yhteisten pelisääntöjen rikkomisesta. Mutta on myös niitä, jotka katsovat, että Saksan ”pöyristyttävä” siirto osoittaa, miten tärkeä kysymys polttomoottorien myynnin liian suoraviivainen lopettaminen on EU:n suurimmalle kansantaloudelle.

Yllättävää oli se, että nimenomaan Saksa ”venytti” pelisääntöjä. Perinteisesti tällaista on totuttu odottamaan erityisesti Italialta, mutta myös Ranskalta. Siitä huolimatta näitä mahtivaltioita ei pidetä EU-politiikan toivottomina änkyröinä.

Eli Suomen hallitukset voivat vielä tällä ja erityisesti tulevilla vaalikausilla huoletta ottaa oppia Saksan äkkijarrutuksesta.

Jos esimerkiksi ennallistamista ei EU:n komission, parlamentin ja jäsenmaiden välisissä viimeisissä kolmikantaneuvotteluissa saada tyydyttävään kuosiin, ”hätänappia” saa painaa.

Muutama asia on kuitenkin pidettävä mielessä, kun Suomen kaltainen pieni jäsenmaa lähtee irtiottoihin.

Ensinnäkin Suomella pitää valtiona olla alusta asti selkeä ja yhtenäinen linja, kun Brysselin lainsäädäntökoneistoon pyritään vaikuttamaan. Ennallistamisen kanssa näin ei ollut.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen viestiä vesittivät sekä hallituspuolueiden että eri ministeriöiden väliset näkemyserot.

Toiseksi komissioon ja parlamenttiin kohdistuvan vaikuttamisen lisäksi on haettava aktiivisesti ja luovasti liittolaisia jäsenmaista niin, että syntyy riittävän suuria enemmistöjä ajamaan Suomen etujen kannalta myönteistä ratkaisua.

On aivan selvää, että Italia, Bulgaria, Puola ja Tšekki eivät lähteneet ”ilmaiseksi” tukemaan Saksaa polttomoottorikiistassa. Ne odottavat saavansa Berliinin hallitukselta tukea, kun jotain niiden kannalta keskeistä lakipakettia sorvataan Brysselissä.

Kolmanneksi ”iltalypsyjä” siedetään komissiossa paljon paremmin, jos Suomen ”suuri linja” on ennakoiva, rakentava ja ratkaisukeskeinen. Ratkaisuvaihtoehtojen tarjoaminen esimerkiksi metsäasioissa olisi pitänyt aloittaa jo silloin, kun komission vastaavilla pääosastoilla vasta harkittiin ensimmäisten rivien kirjoittamista työohjelman mukaisista lakiesityksistä.

Nykyinen hallitus on tekemisensä jo tehnyt, mutta vaalien jälkeinen uusi voi vielä vaikuttaa Brysselissä työn alla oleviin lakipaketteihin.

Tulevan koalition todellinen näytön paikka tulee vuoden 2024 EU-vaalien jälkeen, kun uusi komissio on valittu ja sen työohjelma on julkaistu. Jos vaikuttaminen ei siinä vaiheessa ole jo täydessä käynnissä, merkittävä osa pelistä on menetetty.