Metso, teeri, pyy ja riekko ovat merkittäviä riistalajeja ja keskeinen osa havumetsävyöhykkeen ekosysteemiä. Tilastojen valossa metsäkanalintujen kannat ovat 60 viime vuoden aikana taantuneet. Tosin myös laskentamenetelmät ovat tuona aikana muuttuneet, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Andreas Lindén.
”1960-luvulta 1980-luvun loppuun kanalintujen kantoja laskettiin vain parhaissa poikuemaastoissa, kun taas vuodesta 1989 lähtien kanalintuseurantaa on tehty riistakolmiolaskennalla. Menetelmät eivät ole täysin vertailukelpoisia.”
Luke on selvittänyt metsäkanalintujen suosimia metsän rakennepiirteitä kolmessa eri mittakaavassa. Tutkimuksessa on hyödynnetty Metsäkeskuksen laserkeilauksen inventointiaineistoa ja Luken loppukesäisin tehtävien riistakolmiolaskentojen kanalintuaineistoa.
Neljän kanalintulajin esiintymistä selittivät parhaiten metsän rakennepiirteet pienimmässä mittakaavassa eli metsäkuviotasolla. Kun otettiin huomioon myös kilometrin ja viiden kilometrin päässä olevien metsäkuvioiden rakennepiirteet, mallien ennustekyky parani entisestään.
Metso ja pyy suosivat loppukesästä suurta latvuspeittävyyttä, järeitä kuusikoita ja tiheää mäntyvaltaista metsää. Pyy, samoin kuin teeri, suosii myös rehevien alueiden sekametsiä, joissa on tiheä pensaskerros ja eri-ikäisiä puita.
”Teerelle on olennaista, että metsän tiheys eri kuvioiden välillä vaihtelee sekä yhden että viiden kilometrin skaalalla.”
Teeri hyötyy puuston pohjapinta-alan kasvusta, samoin riekko. Riekko viihtyy esimerkiksi vähäravinteisilla suoalueilla.
”Esimerkiksi nuoret koivikot ovat riekon suosimia elinympäristöjä.”
Ymmärtämällä paremmin kanalintujen suosimia metsän rakennepiirteitä metsänomistaja voi räätälöidä omia metsänhoitomenetelmiään. Kanalintuja suosivassa metsänhoidossa olisi hyvä ottaa metsän rakennepiirteet laaja-alaisesti huomioon.
”Vaikka pienimmän eli metsäkuviotason rakennepiirteet ennustivat parhaiten metsäkanalintujen esiintyvyyttä, eri mittakaavoja on syytä tarkastella samanaikaisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa suuri mittakaava on selittänyt parhaiten esimerkiksi metsäkanalintujen poikastuottoa”, Lindén kertoo.
Tutkimustulokset täydentävät riistaystävällisen metsänhoidon nykyisiä suosituksia. On esimerkiksi suotavaa jättää riistatiheikköjä, jotka tarjoavat suojaa pienriistalle.
”Olisi myös hyvä, että metsäalueet olisivat yhtenäisiä ja sisältäisivät ekokäytäviä, joita pitkin metsäkanalinnut pääsevät kulkemaan paikasta toiseen.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2024.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
