Lähes miljoona euroa maanomistajien rahaa odottaa hakijaansa – satoja tuhansia päätynyt valtiolle, koska omistajia ei ole ilmaantunut

Aluehallintovirastoilla on suuri määrä yhteisten vesialueiden rahoja talletettuna. Rahat ovat nostettavissa, mikäli vesialueiden omistajat vain hakisivat niitä.

Aluehallintovirastot Lappia lukuun ottamatta vastasivat MT:n pyyntöön ja laskivat, kuinka paljon vesialueiden rahoja niillä on talletettuna.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintavirastossa rahoja on tällä hetkellä 320 000 euroa, Etelä-Suomessa 285 000, Lounais-Suomessa 260 000, Itä-Suomessa 95 360 ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa 5 400 euroa.

Tileillä seisoo nyt yhteensä 965 760 euroa. Todellinen summa voi olla yli miljoonan, sillä Lapin aluehallintovirastosta ei saatu tietoa rahojen lopullisesta määrästä.

Rahat ovat peräisin vesijättömaiden lunastuksista.

Kun vesijättömaata lunastetaan yhteiseltä vesialueelta, maksaa lunastuksen tehnyt maanomistaja vesialueen omistajalle tästä korvauksen.

Jos vesialueen omistajia ei saada tavoitettua, rahat siirretään paikallisen aluehallintoviraston avaamalle tilille. Näissä tapauksissa vesialue ei ole yleensä järjestäytynyt ja sillä on paljon osakkaita.

Rahat säilyvät tilillä kymmenen vuotta. Jos tänä aikana vesialueen omistajat eivät hae heille kuuluvaa omaisuutta, varat siirtyvät valtiolle.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Annika Ahlskog kertoo, että yksittäiset vesialueiden osakkaat ovat oikeutettuja hakemaan heille kuuluvan omaisuuden.

Jos tietää omistavansa osuuden yhteiseen vesialueeseen, joka ei ole järjestäytynyt, voi Maanmittauslaitokselta tilata yhteisen vesialueen kiinteistörekisteriotteen.

Jos rekisteriotteessa on merkintä lunastustoimenpiteestä alle kymmenen vuoden ajalta, voi lunastuskorvauksia olla talletettuna paikallisella aluehallintovirastolla.

”Vesialueen rekisteriotteesta ilmenee myös, onko alueen osakasluettelo vahvistettu vai ei. Vahvistetussa osakasluettelossa on kunkin osakaskiinteistön tunnus, nimi ja sen osuuden suuruus. Osakasluettelon perusteella voi selvittää osakaskiinteistöjen omistajat.”

”Kun tämä löytyy, nostohakemuksen voi laittaa meille. Ennen kun rahojen perään lähtee kyselemään, täytyisi aina olla todellinen tieto siitä, että alueella on tehty vesijätön lunastus”, Ahlskog kertoo.

Vesijättömaiden lunastuksista voi tulla merkittäviä summia yhteisille vesialueille. Kuva: Carolina Husu

Esimerkiksi mökkikiinteistön osuus yhteiseen vesialueeseen voi olla hyvin pieni. Saatavat rahat voivat olla senteistä muutamiin euroihin. Tässä tapauksessa nostohakemuksen tekemisessä ei ole Ahlskogsin mielestä järkeä.

”Useimmiten lunastuskorvauksia hakevat yksittäiset osakkaat. Näitä on myös ollut paljon, että alueet ovat yhdistyneet yhdeksi isommaksi osakaskunnaksi, ja tämä uusi osakaskunta on hakenut rahoja.”

Iso osa talletuksista päätyy kuitenkin lopulta valtiolle.

”Vuonna 2023 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on tulouttanut valtiolle 45 000 euroa. Nämä ovat olleet vuonna 2012 kertyneitä talletuksia yhteisille alueille. 31 kappaletta on joko kokonaan tai osittain jäänyt nostamatta, jolloin ne on lain mukaan tuloutettu valtiolle, kun 11 vuotta on kulunut. Korvausten suuruudet vaihtelevat 13 euron ja 10 200 euron välillä”, Ahlskog selventää.

Jos vain yhdeltä aluehallintovirastolta on vuoden ajalta annettu valtiolle 45 000 euroa, on varoja ehtinyt päätyä kaikkien avien osalta pakostakin satoja tuhansia valtion kassaan. Pidemmällä ajanjaksolla kyse voi olla miljoonaluokan summista.

Mökkitonttiin, metsäkiinteistöön tai maatilaan kuuluu usein osuus yhteiseen vesialueeseen. Tieto löytyy kiinteistörekisteriotteesta.

Tämän laskennallisen osuuden verran henkilö omistaa vaikkapa mökkijärveä. Vastaavan osuuden verran hänellä on myös oikeus hakea avien säilytyksessä olevia rahoja.