Hyljepopulaatio kestää nykyisen yli 3 000 hylkeen metsästyksen koko Itämeren alueella

Itämeren harmaahyljekanta koki pohjakosketuksen 1970-luvulla, kun liiallinen metsästys ja esimerkiksi hyönteismyrkyistä ja maaleista peräisin olevat organoklooriyhdisteet, kuten DDT ja PCB, romahduttivat kannan.

Romahduksen jälkeen hylkeiden metsästys kiellettiin Itämerellä 1980-luvulla samalla kuin hylkeiden lisääntymistä haitanneiden aineiden käyttöä rajoitettiin. Näillä toimilla molempien hyljelajien elpyivät. Itämeren harmaahylkeiden kanta on kasvanut 1970-luvun jälkeen 57 000 yksilöön.

Tutkijoiden mukaan Itämeren ekologinen kantokyky saattaisi kestää jopa hylkeiden määrän tuplaantumisen eli noin 120 000 yksilöä. Uusi kantokyvyn arvio on kolmasosan suurempi kuin 1900-luvun alun metsästysaineistoihin perustunut kantokyvyn arvio.

Tutkijat käyttivät apuna samaa tilastollista menetelmää. Nykyisillä digitaalisilla populaatiomalleilla on mahdollista arvioida, miten lajin populaatio muuttuu ulkoisten tekijöiden kuten metsästyspaineen muuttuessa.

Samassa tutkimuksessa tutkijat arvioivat, millaisia vaikutuksia erilaisilla metsästyskiintiöillä olisi Itämeren harmaahyljepopulaatiolle.

”Mallimme perusteella hyljepopulaatio kestää nykyisen 3 050 yksilön vuotuisen metsästyskiintiön. Jos kiintiö sen sijaan nostettaisiin 3 600 yksilöön, sukupuuton uhka kasvaisi merkittävästi. Noin 4 800 yksilön vuosittaisella metsästysmäärällä hyljepopulaatio kuolisi sukupuuttoon vuoteen 2070 mennessä”, arvioi tilastotieteen professori Jarno Vanhatalo Helsingin yliopistosta.

Tarkasteltu 3 050 yksilön metsästyskiintiö on koko Itämeren metsästyskiintiö. Luvussa on siis mukana myös esimerkiksi Ruotsin metsästyskiintiö.

”Koska hallikanta on levittäytynyt koko Itämerelle, tulee metsästyksen kestävyyttäkin tarkastella kokonaisuutena. Suomen metsästyskiintiötä ei siis tulisi määrittää ottamatta huomioon, mikä on metsästyspaine muissa Itämeren valtioissa, Vanhatalo toteaa.

Suomessa hylkeiden esiintymisalue on jaettu tällä hetkellä kolmeen kannanhoidolliseen alueeseen, joilla on omat kiintiönsä. Alueelliset kiintiöt määritellään siten, ettei kantaa vaaranneta vaan lajit säilyvät suotuisasti suojeltuna.

Harmaahylkeen kiintiöt maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan ovat Perämeren‒Merenkurkun kannanhoitoalueella 350 hallia, Lounais-Suomen kannanhoitoalueen kiintiö 400 hallia ja Suomenlahden kannanhoitoalueen kiintiö 300 hallia metsästysvuotta kohden. Asetus on voimassa 31.7.2027 asti.

Suomen riistakeskuksen mukaan harmaahyljesaalis viime metsästyskaudella oli yhteensä 402 yksilöä, joka on lähes puolet kiintiön sallimasta määrästä. Pyyntikaudella 2023–2024 hallisaalis oli 331 yksilöä.

Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa muistutetaankin siitä ettei kalastuselinkeinon ja kasvavien hyljekantojen yhteensovittaminen ei ole onnistunut toivotusti. Erityisesti rannikkokalastuksen turvaamiseksi tulee löytää uusia keinoja.

Yliopiston tiedotteen mukaan metsästystavalla on myös suuri vaikutus kestävään kannan kehitykseen. Mikäli metsästys muuttuisi siten, että saaliiksi jäisi enemmän naaraita, kannan kehitys kääntyisi laskuun suurella todennäköisyydellä jo nykyisillä metsästyskiintiöillä.

Tutkimuksen mukaan myös silakan koolla on ollut merkittävä vaikutus hallipopulaation lisääntymiseen. Silakoiden keskipainon noustessa vuosittain syntyvien kuuttien määrä voisi kasvaa jopa 10 prosenttia.

Tutkimustulokset tukevat päätöksentekoa harmaahylkeen metsästyskiintiöiden asettamisessa sekä Itämeren suojelua. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Itä-Suomen yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Ruotsin luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.