

Ylöjärveläisen pariskunnan pihapuuhun pesi tänä keväänä yllättävä vieras. Normaalisti viirupöllö pesii havu- ja sekametsien kolopuissa, mutta vaikeina aikoina pöllöt saattavat lähestyä asutusta.
”Talousmetsistä sopivia pesäpaikkoja ei tahdo löytyä. Pihapiireissä on toisinaan vielä vanhoja, sopivasti haarautuneita tai koloutuneita pesäpuita”, kommentoi tilannetta valokuvaaja Rami Marjamäki.
Työnsä ohessa Marjamäki on rengastanut petolintuja vuodesta 1995. Hänet kutsuttiin paikalle, kun pihan pöllö paljastui asukkaille. Viirupöllön pesiä Marjamäki on löytänyt pihoista ennenkin.
”Viirupöllö hyökkää pelottomasti ihmisenkin kimppuun poikasiaan puolustaessa”, Marjamäki kertoo.
Suuri petolintu voi olla vaaraksi varomattomille aikuisille tai pihassa vapaana viilettäville lapsille. Siksi Ylöjärvellä pihapuun pesässä kuoriutuneet poikaset Marjamäki aikoo siirtää pöllölle rakennettuun pönttöön pihasta kauemmaksi.
”Emo kuulee poikasten kerjuuäänet pöntöstä vielä 100–150 metrin päähän.”

Siirtoa ja rengastusta varten Marjamäen on suojauduttava emolinnun raivolta. Paksu nahkatakki ja erityinen, ulkopuolelta pöllönkin suojelemiseksi pehmustettu kypärä varjelevat rengastajaa työn aikana. Päähän ja ylävartaloon emo juuri iskee.
”Joka kevät olen hyökkäyksen kohteena”, Marjamäki naurahtaa.
Viime viikolla toisaalla rengastettujen poikasten emo työnsi kyntensä rengastajan takin läpi ihoon saakka. Kesäpaitaan sonnustautuneelle voisi aiheutua suurempaa vahinkoakin. Myös suojautuneen rengastajan oli päivitettävä jäykkäkouristusrokotteensa.
Täysin yllättäen pöllö ei metsässä liikkujien kimppuun käy. Emo varoittaa lähestyjää koiran haukuntaa muistuttavalla varoituksella ja nokan naputtelulla.
”Siinä vaiheessa olisi hyvä häippäistä samaan suuntaan mistä tulikin”, Marjamäki neuvoo.
Niinkin voi käydä, ettei työhönsä keskittynyt metsän istuttaja aina varoituksia huomaa. Hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Marjamäki neuvoo suojautumaan suuren kuusen katveeseen. Pöllö rauhoittuu kyllä, kunhan ihminen lähtee poikasista kauemmaksi.
Pahimman puolustusvietin kausi ei kestä kuin pari viikkoa touko–kesäkuun taitteessa. Kuoriutumattomia munia tai jo lentoon lähteneitä poikasia emo ei henkensä kaupalla suojele.
Jos omasta pihasta löytää liian lähelle ilmestyneen pesän, voi asiassa ottaa yhteyttä paikalliseen lintutieteelliseen yhdistykseen.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
