Metsän kerroksellisuus yllättää: ”Avohakkuun järkyttämät sienet huutavat toisilleen”

Jatkuva kasvatus on nostanut esiin metsän kerroksellisuuden. Tarkemmin asiaa pohtimalla metsän kerroksellisuus lähtee jo maan alta ja myös metsän ympärille rakennetut toiminnat voi nähdä kerroksellisena.

”Eri-ikäisen metsänkäsittelyn yleistyminen korostaa tarvetta ymmärtää metsän hoidossa metsän kerroksellisuutta. Toisaalta metsien ja kasvillisuuden lisäksi ihmisten metsiin liittyvä toiminta on monella tapaa kerroksellista”, linjasi professori Jori Uusitalo Metsätieteiden päivässä tiistaina Helsingissä.

Metsänhoidossa metsän kerroksia voidaan tarkastella eri-ikäisrakenteisen ja tasaikäisen metsänkäsittelyn näkökulmasta. Kuva: Pasi Leino

Metsän kerroksellisuuden käsittely lähti liikkeelle maan alta. Vanhempi yliopistonlehtori Sari Timonen Helsingin yliopistosta avasi, miten valtava kasveja yhdistävä sieniverkosto toimii maan alla.

”Kasvit voivat saada viestejä ja välittää ainevirtoja toisilleen sienirihmoja pitkin. Esimerkiksi mesisienet riemuitsevat sähköisillä viesteillä, jos lähelle laitetaan niille sopivaa puuta tarjolle”, totesi Timonen.

Timosen mukaan rihmastoverkostoja muodostavat sienet kommunikoivat kasvien kanssa vaikuttaen niiden aineenvaihduntaan, puolustautumiseen ja geenien ilmenemiseen.

Sienten viestinnässä tärkeällä sijalla on ruoka, mutta ne reagoivat myös happamuuteen, valoon, toisiin sieniin ja esimerkiksi sähkövirtaan.

”Metsässä kävellessä voitte miettiä, kuka siellä huutelee, että meitä tallotaan. Huuto on varmaan hirveä avohakkuussa, jos sieltä revitään kannot ja juuret mukaan”, totesi Timonen.

Metsänomistajien päätöksillä on myös yhteiskunnallista vaikutusta. Kuva: Hanne Manelius

Metsän kerroksellisuuden ymmärtäminen on oleellista myös metsien hiilitaseen selvittämisessä. Hiiltä varastoituu metsän eri kerroksiin, puustoon, aluskasvillisuuteen, lahopuuhun ja maaperään.

”Hiilen sitomisen lisäksi metsät säätelevät auringon säteilyn heijastumista. Ne tuottavat ja sitovat kasvihuonekaasuja sekä vapauttavat yhdisteitä, jotka vaikuttavat säteilyn kulkuun ilmakehässä”, muistutti Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila.

Yhteinen tietopohja ja vaihtoehtojen vaikutusten selvittäminen voisi auttaa moniarvoisen metsäpolitiikan luomisessa. Kuva: Johannes Wiehn

Metsiä koskeva päätöksenteko tapahtuu yhteiskunnan eri tasoilla alkaen metsänomistajan päätöksistä, joista linja jatkuu kerros kerrokselta aina metsäteollisuusyritysten investointeihin ja kansainväliseen sääntelyyn.

Metsänomistajille ajattelutavan muutos näkyy ohjeistuksen muutoksena. Yksiselitteisten toimintamallien tilalle metsänomistajille on tullut vapaus valita omaan ajattelumaailmaan sopivin vaihtoehto.

”Yksityismetsänomistaja päättää omista metsistään, mutta niihin kohdistuvat myös yhteiskunnan intressi”, totesi tutkimusjohtaja Jukka Tikkanen Itä-Suomen yliopistosta.

Tikkasen mukaan on reilua, että metsiä koskevissa yhteiskunnallisissa päätöksissä kuullaan erilaisia intressiryhmiä. Erilaisten arvojen takia keskusteluissa ei voi välttää konflikteja.

Tikkasen mukaan nykyiset osallistavat prosessit eivät ole toimineet kovin hyvin. Hän jäi pohtimaan, onko aidosti moniarvoinen metsäpolitiikka edes mahdollista.

Metsänomistajien ääni pääsee huonosti kuuluviin valtamediassa. Kuva: MT Arkisto

Metsä Groupin viestintäpäällikkö Noora Moilanen tarkasteli metsäammattilaisten roolia metsistä käytävässä keskustelussa.

Kyselyiden perusteella metsäammattilaiset ja metsänomistajat kokevat jäävänsä paitsioon metsäkeskustelussa. Osa metsäammattilaisista ja -tutkijoista pelkää joutuvansa maalituksen kohteeksi, joten he eivät halua osallistua koko keskusteluun.

Metsäkeskustelussa metsäammattilaiset ovat usein valinneet siilipuolustuksen, jossa he tukeutuvat faktoina pidettyihin asioihin. Siinä on kääntöpuolensa.

”Faktat vahvistavat myös niiden mielipiteitä, jotka eivät niihin usko. Viestintä kannattaa siksi kohdistaa niille, joilla ei ole vielä tietoa tai vahvaa mielipidettä aiheesta”, totesi Moilanen.