Ruotsalaisselvitys: Metsien voimakas suojelu ei tuottaisi parhaita hiilinieluja

Pohjoismaisessa metsänhoidossa on viime vuosikymmenet laskettu paljon sen varaan, että kaikki tavoitteet saavutetaan hoitamalla talousmetsiä hyvin. Samassa metsässä tuotetaan puuainesta kaupalliseen käyttöön, tarjotaan virkistysarvoja ja huomioidaan luonnonsuojelu. Hakkuista huolimatta metsät ovat luonnollisen näköisiä – eivät silmiinpistäviä puupeltoja.

Entä jos näin ei enää olisikaan? Voitaisiinko tehometsätalous ja luonnonmetsät eriyttää ja saavuttaa siten tehokkaampia tuloksia kullakin osa-alueella?

Tällaisia radikaaleja vaihtoehtoja haarukoitiin Ruotsin metsähallinnon (Skogsstyrelsen) ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) SKA22-yhteishankkeessa, jossa tutkijat ennustivat metsävarojen kehitystä peräti sadan vuoden päähän. Strategisia vaihtoehtoja oli kuusi: nykyinen metsänhoito, nykyinen maksimihakkuilla, monimuotoisuuden painotus, puuston kasvun optimointi, ilmastosopeutus ja keskitie.

Tulokset ovat mielenkiintoisia myös suomalaisesta näkökulmasta, sillä Ruotsin metsät ovat melko samankaltaisia kuin omamme. Tulokset julkistettiin viime vuoden loppusyksyllä.

Skogsstyrelsenin yhteenvedon mukaan vuoteen 2035 saakka mahdollisuudet lisätä metsien käyttöä Ruotsissa ovat pienet. Laskelmien mukaan ruotsalaiset metsät säilyvät kuitenkin hiilinieluina vuoteen 2120, hoidetaanpa niitä millä keinoilla hyvänsä.

Tutkijat arvioivat, että raakapuun tarve kasvaa, mutta suurin mahdollinen vuotuinen hakkuumäärä tulee tulevaisuudessakin pysymään 95–100 miljoonassa kuutiossa. ”Tätä määrää ei voida ylittää ainakaan ennen vuotta 2035”, tulosraportin tiedotteessa korostetaan. Vastaava määrä Ruotsissa on hakattu jo vuosina 2021 ja 2022. On kuitenkin mahdollista, että hakkuita pystyttäisiin vähitellen lisäämään noin kuusi miljoonaa kuutiota vuosittain. Tästä määrästä suurin osa olisi lehtipuuta Pohjois-Ruotsissa.

Hyvä uutinen laskelmissa lienee se, että nykyisenkaltaisen metsänhoidon linjalla tulokset näyttävät lupaavilta. Maisemat säilyisivät nykyisenkaltaisina, puuston kasvu jatkuisi ja vuosina 2060–2120 tämä toimintatapa tuottaisi kaikista vaihtoehdoista suurimman vuotuisen hiilensidonnan. Metsien kasvua vauhdittaisi ilmaston lämpeneminen.

Monimuotoisuus-mallissa lisättäisiin voimakkaasti suojelualueita ja jatkuvaa kasvatusta. Maisemat eivät muuttuisi merkittävästi. Puuston kasvu olisi 19 prosenttia pienempi kuin nykymetsätalous-mallissa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Selkeintä muutosta nykylinjaan tarjoaisi vaihtoehto, jossa vaalittaisiin erityisesti luonnon monimuotoisuutta. Tämä tarkoittaisi 2,6 miljoonan hehtaarin lisäystä luonnonsuojelualueisiin ja jatkuvaa kasvatusta 30 prosentille metsistä. Tässä vaihtoehdossa metsien kasvu jäisi 19 prosenttia pienemmäksi kuin nykymetsänhoidolla.

Kuva: Mira Moisio

Aluksi hiilensidonta kasvaisi suojelun seurauksena, mutta puuston ikääntyessä se käääntyisi laskuun. Tutkijoiden mukaan vuodesta 2080 eteenpäin tämä strategia tuottaisi kaikista kuudesta pienimmän vuotuisen hiilensidonnan. Puuston kasvu perustuisi pääasiassa lehtipuihin.

Suureksi kysymysmerkiksi jäivät etenkin tässä vaihtoehdossa tuhoriskit, joita ei pystytty luotettavasti ennakoimaan. Ilmaan jäi roikkumaan kysymys, onko valtavia puumääriä järkeä varastoida metsiin, jos riskinä on, että ne palavat ja aiheuttavat mittavat ilmastopäästöt palaessaan. Suurimmat myrsky-, hyönteis- ja sienituhoriskit koskivat vanhoja kuusikoita.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta ilahduttavaa oli, että kaikkein rajuimmissakin puuston kasvua tavoittelevissa toimintatavoissa monimuotoisuuden tila näytti kohentuvan sadan vuoden aikana. Tutkijat muistuttivat, että luonnon monimuotoisuutta kohentavat toimet tuottavat joka tapauksessa eniten tulosta vasta vuosikymmenien kuluttua.

Jatkuvan kasvatuksen aukkoisuus voi aiheuttaa maisemaa koskevaa kritiikkiä. Kuva: Sanne Katainen

Sen sijaan suurta yleisöä kiinnostavissa maisemakysymyksissä moni strategia aiheuttaisi ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi monimuotoisuuslinjalla yleistyvä jatkuva kasvatus harvoine puustoineen ei luultavasti saisi kiitosta.

Ilmastosopeutus-mallissa kasvatettaisiin paljon lehtipuita, lyhennettäisiin kiertoaikoja ja suosittaisiin mäntyä riskialttiin kuusen sijaan. Vältellään kaikin keinoin tuhoja. Talousmetsät puupeltomaisia. Kuva: Markku Vuorikari

Kasvu- ja ilmastosopeutusmalleissa olisi luvassa nopean kiertoajan puupeltoja, kasvumallissa myös vieraspuulajien tehokasvatusta. Metsät eriytyisivät voimakkaasti suojelluiksi vanhoiksi, lahopuuvaltaisiksi metsiksi ja toisaalta puupelloiksi.

Puuston kasvu -mallissa lisättäisiin hakkuita: hidaskasvuiset puustot uudistettaisiin. Vieraspuulajeja suosittaisiin, metsiä lannoitettaisiin ja peltoja metsitettäisiin 100 000 hehtaaria. Maisema muuttuisi ja monimuotoisuus kärsisi. Kuva: Kari Lindholm

Suomen kansallinen, vuoteen 2035 ulottuva metsästrategia on päivitetty maa- ja metsätalousministeriössä viime vuonna. Paperi odottaa uuden hallituksen hyväksyntää. Siinä keskitytään kolmeen kärkitavoitteeseen: metsien kasvuun, talousmetsien monimuotoisuuteen ja metsäalan uudistumiseen. Sen metsänhoidolliset tavoitteet myötäilevät ruotsalaisvaihtoehdoissa ”nykyinen metsänhoito” -linjaa terästettynä kasvuun tähtäävillä toimilla. Tähtäimessä on muun muassa metsäpinta-alan, lannoituksen ja sekapuustoisuuden lisääminen.

Ministeriön metsäneuvos Erno Järvinen korostaa kuitenkin, ettei Suomen metsästrategia ole sama kuin metsänhoitostrategia. ”Metsänhoidon linjaukset tehdään Tapion metsänhoito-ohjeiden päivityksissä.”

Hän on vakuuttunut siitä, että strategioilla ja vaihtoehtojen valinnalla on oikeasti käytännön merkitystä. ”Valinnoilla pystytään vaikuttamaan erittäin paljon. Ne vaikuttavat esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen toimintaan.”

”Suomen metsien pitää säilyä elinvoimaisina, uudistumiskykyisinä ja terveinä”, Järvinen tiivistää Suomen kansallisen tavoitteen.