Omenoita vai appelsiineja? Sahateollisuus varoittaa puun hinnan vertailun sudenkuopista Euroopassa

Sahateollisuuden mukaan mittausmenetelmät selittävät merkittäviä eroja tukkien hinnassa Suomen, Ruotsin ja Keski-Euroopan välillä. Mittaustapojen lisäksi hintavertailuissa pitäisi ottaa huomioon myös erilaiset kauppatavat ja kustannusrakenne.

”Yksioikoinen puun hintatasojen vertailu eri maiden välillä on kuin vertailisi omenoita ja appelsiineja keskenään”, toteaa metsä- ja elinkeinopäällikkö Jimi Rajajärvi Sahateollisuuden tiedotteessa.

Kuusitukista on pulaa ympäri Eurooppaa. Se on Suomessakin kysytyin puutavaralaji. Kuva: Markku Vuorikari

Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa käytettävät tukin mittausmenetelmät, kauppatavat ja kustannusrakenne poikkeavat toisistaan. Se vaikuttaa suoraan mitatun puutavaran tilavuuteen ja hinnan muodostumiseen.

”Erot korostuvat, kun puun hintaa vertaillaan maiden välillä”, toteaa Rajajärvi.

Mittausmenetelmien keskeinen ero liittyy siihen, mitataanko tukki kuoren päältä vai kuoren alta. Suomessa tukin tilavuus määritetään kuoren päältä.

Ruotsissa sekä Saksassa ja Itävallassa tilavuus perustuu pääosin kuoren alta tehtävään mittaukseen. Lisäksi maakohtaiset mittaus- ja laskentaperiaatteet vaikuttavat lopputulokseen.

Samasta puuerästä saadaan siksi hyvin erilaisia tilavuuksia. Erot voivat olla kymmeniä prosentteja.

Kuoren huomioimisen vaikutus tilavuuteen on tyypillisesti noin 10–15 prosenttia. Sen lisäksi mittauksissa on muitakin eroja.

Tulosten mukaan Ruotsin mittaustavalla mitattu tukin tilavuus oli noin 90 prosenttia ja Keski-Euroopan mittaustavoilla noin 80 prosenttia suomalaisesta tilavuudesta.

Keski-Euroopassa on havaittu, että Saksan ja Itävallan mittaustapojenkin välillä on noin kolmen prosenttiyksikön ero tilavuuden määrittelyssä.

Hintavertailuun vaikuttavat keskeisesti myös puukauppatapojen erot ja kustannusrakenne. Suomessa puukauppa perustuu pääosin pystykauppaan, jossa teollisuus vastaa korjuusta ja siihen liittyvistä kustannuksista.

Keski-Euroopassa käytössä on usein tienvarsikauppa tai sitä vastaava malli, jossa puunmyyjä vastaa korjuusta ennen myyntiä.

Rajajärven mukaan tärkeää on myös huomioida, että Keski-Euroopan sahateollisuuden päämarkkinat sijaitsevat usein muutaman sadan kilometrin etäisyydellä tuotannosta.

Suomesta tuotteita kuljetetaan tyypillisesti huomattavasti pidempiä matkoja, jopa tuhansien kilometrien päähän Keski-Eurooppaan tai Aasiaan.

Pitkät kuljetusmatkat tekevät suomalaisesta sahatavarasta alttiimman kuljetuskustannusten vaihtelulle ja vaikuttavat sahateollisuuden kannattavuuteen sekä puusta maksettavaan hintaan.