Riistaliha on ilmaista -toteamus ei voisi olla kauempana totuudesta

Suomeen iskenyt jauhelihapula on herättänyt monissa kuluttajissa närkästystä, kun tuttujen pakettien sijaan vastassa onkin ollut tyhjä hylly.

Metsästäjän puolisona olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että lihaa ei tarvitse ostaa kaupasta.

Moni metsästäjä on varmaan joskus kuullut, miten kätevää on, kun pakastimesta löytyy ilmaista riistanlihaa.

Itse metsästetty kotimainen riista on ekologista ja maukasta mutta kaikkea muuta kuin ilmaista. Tai ainakin hinta nousee nopeasti kaupan jauhelihaa kalliimmaksi.

Mihin tahansa harrastukseen saa uppoamaan halutessaan loputtomasti rahaa, niin myös metsästykseen.

Eniten rahaa palaa aloittamisvaiheessa, kun pitää hankkia metsästyskortti, kunnolliset ja säänkestävät vaatteet sekä jalkineet ja tietysti myös ase. Toisaalta varusteiden käyttöikä on pitkä, jolloin kulut jakautuvat vuosien tai jopa vuosikymmenten ajalle.

Vuosittaisia kuluja tulee myös muun muassa ampumaharjoittelusta, panoksista, riistanhoitomaksusta, metsästysseuran jäsenmaksusta, matkoista ja majoittumisesta.

Hankintalistalta voi löytyä äänenvaimennin, kuulosuojaimet, vhf-radio, kiikarit tai lihanleikkuuseen ja prosessointiin liittyvät välineet.

Kunnon eräilijällä täytyy tietysti olla myös metsästykseen sopiva kakkosauto. Ehkä myös lämpökamera, jousipyssy ja itse nikkaroitu kyttäyskoppi.

Valtaosalta metsästäjistä löytyy kotoa metsästyskoira tai koiria, joiden ruoat voi laskea mukaan kustannuksiin. Omalle ajalleen ei välttämättä kannata laskea hintaa ainakaan siinä tapauksessa, kun lähtee kouluttamaan pennusta lintukoiraa.

Ja kun eräkausi on takanapäin, on aika siirtyä vesille. Tällöin listan jatkeeksi voi lisätä vielä veneen, vavat ja vieheet.

Tässä vaiheessa kustannukset ovat jo paisuneet sellaisiin lukemiin, ettei niitä ole enää kovin mielekästä laskea.

Harrastamiseen kuluvan rahan määrään voi toki vaikuttaa itse ostamalla vain pakolliset varusteet. Sen olen oppinut kantapään kautta, että vakuumikoneen kohdalla ei kannata pihistellä, jos ei halua menettää hermojaan jahdin jälkeisenä sunnuntai-iltana.

Mutta kuten yleensä harrastuksissa, ei metsästystäkään voi mitata pelkästään rahassa.

Raikkaan syystuulen ja yhteisen makkaranpaistohetken arvoa on mahdotonta muuntaa euroiksi. Parhaimmillaan metsästys elävöittää maaseutua, lisää yhteisöllisyyttä ja on etenkin kaupungissa asuville mahdollisuus päästä luontoon ja pitää kiinni omista juuristaan.

Kun kokkaamme kotona riistaruokaa, teemme sen aina huolella ja hartaasti saalista arvostaen. Valmis ateria nautitaan rauhassa jokaisesta suupalasta nauttien. Kaupan jauhelihaa kiireessä pannulla käristäessä raaka-aineen ja ruoan arvostaminen unohtuvat helposti.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja