
Ari ja Hanna Ahdesalon maatilan pihamaa Tammelassa koki viime keväänä ison mullistuksen. Peltojen välisestä kosteasta notkelmasta kaadettiin pois vanha kuusikko ja tilalle rakennettiin Lehmihaaksi nimetty kosteikko.
Sitä ei rakennettu pelkästään silmäniloksi vaan sen pääasiallisena tehtävänä on toimia vedensuodattimena.
Ojaa pitkin valuvien vesien sisältämä maa-aines ja ravinteet saostuvat suurelta osalta kosteikon pohjalle eivätkä enää jatka matkaansa alapuolisiin vesistöihin.
Tämän lisäksi kosteikko lisää alueen monimuotoisuutta, tarjoaa vesilinnuille elinympäristön ja sitoo hiiltä vanhaa metsää enemmän.
”Tämä on melko yksinkertainen tapa tehdä luonnolle hyvää. Etenkin naudanlihantuottajia pidetään nykyään suurimpina syyllisinä kaikkeen, joten tämä nyt on meidän tapamme tasoittaa toimintamme ympäristövaikutuksia”, Hanna Ahdesalo perustelee kosteikkohankkeeseen mukaan lähtemistä.
Pariskunta kasvattaa 350-päistä hereford-karjaa, joista osa pääsee jatkossa nauttimaan kosteikosta. Laitumen sisälle jäävästä kosteikosta eläimet pääsevät helposti sammuttamaan janonsa.
Karjan lisäksi perunaa ja mansikkaa kasvattavalle tilalle kosteikko on myös hyvä veden varalähde kuivuuden varalle.
Lehmihaan kosteikko on osa isompaa kokonaisuutta. Kokonjärven Suojeluyhdistys (KSY) teetti Välkkilänojan valuma-alueselvityksen vuosina 2021–2022 ja alue pääsi mukaan Suomen riistakeskuksen Sotka-kosteikot hankkeeseen.
Kolmessa vuodessa alueelle on rakennettu 30 hehtaaria vesilinnuille sopivia kosteikkoja, joiden avulla käsitellään yhteensä noin tuhannen hehtaarin valumavedet.

”Erikoisosaajien tuki ja kokonaisrahoitus on tässä ollut tärkeää, sillä kaltaisemme pienet vesiensuojeluyhdistykset pystyvät vain pienimuotoiseen toimintaan. Riistakeskus on suunnittelun lisäksi auttanut maanomistajien sitouttamisessa. Täällä luottamuksen synnyttäminen maanomistajien kanssa on ollut erityisen tärkeää”, sanoo Kokonjärven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Juha Lahti viitaten läheisen Koijärven historiaan.
”Kohde-esitys täytyy tulla aina maanomistajilta tai paikallisilta toimijoilta, sillä kosteikkojen hoito ja seuranta jäävät aina heidän kontolleen”, muistuttaa Suomen riistakeskuksen Mikko Alhainen, joka on ollut suunnitellut myös Lehmihaan kosteikon.

”Tälle alueelle tehdyt kosteikot on toteutettu ei-tuotannollisten investointien tuella, joka edellyttää viisivuotista hoitosopimusta”, Alhainen kertoo katsellessaan kosteikolta lentoon lähtevää haapanaparia.
Hänen mukaansa kosteikot pysyvät yleensä suhteellisen hyvässä kunnossa pienelläkin hoidolla, jos se on vuosittaista.
”Jos päästää kosteikon kasvillisuuden villiintymään, niittoa ja raivausta on aina edessä enemmän.”
Ahdesalon tila on siitä poikkeuksellinen, että kosteikko pystytään hoitamaan tilan omin voimin. Karjasta on tässä hyötyä, sillä eläimet pystyvät pitämään kosteikon kasvillisuuden kurissa.
Tilan isäntä Ari Ahdesalo kertoo, että hänen työkseen jää arviolta viiden vuoden välein tyhjentää kosteikko vedestä ja kaapia pohjaan kertynyt humus pois kaivinkoneella. Työtä helpottaa se, että vedenpinnan tasoa voi säännellä patorakennelmalla.
Padon avulla vettä saadaan pidätettyä kosteikoissa kevät- ja syystulvien aikaan, jolloin ravinteiden kulkeutuminen on voimakkainta. Samalla vettä riittää kevätkesällä vesilintujen poikueille.
Oman kosteikon rakentamisesta kiinnostuneille Ari Ahdesalolla on kaksi simppeliä vinkkiä.
”Vaativilla kohteilla kannattaa aina hyödyntää ammattitaitoista kosteikkosuunnittelijaa, jolla on näkemys alueen mahdollisuuksista. Kosteikon rakentajaksikaan ei sovellu kuka tahansa vaan tarvitaan kosteikkorakentamiseen perehtynyt kaivinkonekuljettaja.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
