Uroshaahkan eli kalkkaan metsästyksellä on pitkät perinteet – saalismäärät pudonneet vähiin

Harvat metsästäjät pääsevät ottamaan osaa tähän perinteiseen jahtimuotoon ulkomeren puuttomilla saarilla.

Tyypillisimmillään venekunnassa on 2–3 metsästäjää viisimetrisessä veneessä. Suuri määrä uivia kaaveita lasketaan mereen tyynen puolelle haulikon ampumaetäisyydelle ja rannalla täydentävät profiilikuvat matkivat houkuttelevaa lepopaikkaa. Parhaat passipaikat löytyvät yleensä matalasta, mereen pistävästä niemestä. Tehtävänä on löytää asento, josta näkee mahdollisemman laajalle sektorille ja jossa pystyy olemaan tuntikausia hiljaa.

Haahkakaaveita asetellaan sekä veteen että rantakalliolle. Mitä enemmän, sitä parempi. Kuva: Jukka Saarinen

Sen jälkeen vain odotetaan uroshaahkoja lentävän kuville tai edes niiden ohitse. Jahti onkin suurelta osin odottamista, jonka lisäksi merellä joudutaan usein olemaan sään armoilla. Kovalla tuulella ja sateisella kelillä alkaa jahdin viehätys olla aika minimissä ja jahdit jäädä jopa kokonaan väliin.

Haahkojen metsästys on saanut jonkin verran kritiikkiä, koska pesivän haahkakannan on todettu laskenee jo pidemmän aikaa.

Suomen Luontotieto oy:n biologi, toimitusjohtaja Jyrki Matikaisella on monien aivan etelän ulkosaaristoa myöten tekemiensä luontoselvitysten avulla hyvä käsitys nykyisen haahkakannan laskun syistä.

”Pääasiallisin syyllinen varsinkin suojattomassa ulkosaaristossa on ehdottomasti merikotka, välisaaristossa nisäkäspedot eli supikoira ja minkki sekä myös merikotka”, Matikainen toteaa.

Mustavalkoisia koirashaahkoja on enemmän kuin ruskeankirjavia naaraita.  Kuva: Jukka Saarinen

”Siellä missä katajat ja puusto suojaavat pesiviä naarashaahkoja, merikotka ei pääse tekemään täydellistä tuhoa. Sen sijaan supikoirat ja minkki puhdistavat pesäsaarensa yleensä lähes täydellisesti hautovista haahkoista.”

Haahkat hakeutuvat pesimään mielellään lähelle ihmisten tarjoamaa suojaa juuri merikotkien takia.

”Tällaisilla luodoilla on hyvä poikastuotto, mutta kun katraat lähtevät ylittämään meren selkiä päästäkseen suojaan, silloin alkaa poikueitten kujanjuoksu”, Matikainen selittää.

”Silloin merikotkat hajottavat poikuelautat ja poimivat mukaansa sekä emot että poikaset. Reunoilla päivystävät isot harmaa- ja merilokit täydentävät tuhon.”

Kannan hän sanoo olevan voimakkaasti urosvoittoisen ja suhteen olevan karkeasti 2/3 naaraiden tappioksi. Koska lyhyenä metsästysaikana ammutaan vain uroksia, sillä ei ole haahkakannalle mitään todellista vaikutusta. Naaraat ovat rauhoitettuja ympäri vuoden.

Haahkasaalis jää vuosittain alle 500 lintuun. Jahdissa suurin osa ajasta on odottelua.  Kuva: Jukka Saarinen

Kun vielä metsästysalue on rajattu koskemaan vain lähinnä puuttomia ulkosaariston luotoja, voi hänen mukaansa metsästys sujua ilman suurempaa vaaraa haahkakannalle.

”Tämä tietysti edellyttää metsästäjiltä suurta varovaisuutta luodoilla liikuttaessa ja hyvää jahtietiikkaa”, Matikainen peräänkuuluttaa.

”Ihmisten vierailtua lintuluodoilla etenkin alkukesästä, he voi tahtomattaankin helposti pelottaa pesivät naaraat pakosalle, jolloin munapesät jäävät ilman suojaa ja nokkelat varikset ja etelässä rauhoitetut korpit voivat helposti aiheuttaa suuriakin paikallisia tuhoja.”

2024 Linnut-vuosikirjan mukaan haahkojen keskikanta arvioidaan asettuneen 93 000 pesivään pariin. Tuoreimpien nykyarviot viittaavat siihen, että kannat edelleen tästä madaltuneet. Ilmoitetut saalismäärät ovat tulleet alas parissa kymmenessä vuodessa muutamasta tuhannesta alle 500 lintuun vuositasolla, selviää Luonnonvarakeskuksen tilastoista. Nykyinen kanta kestää hyvin tämän verraten alhaisen verotuksen.

Luodoilla voi päästä nauttimaan myös kauniista auringonlaskusta. Kuva: Jukka Saarinen

Vaikka on kyse marginaalisesta jahtimuodosta, sillä on rannikkoalueilla pitkät perinteet. Suurin huomio kannattaakin keskittää erityisesti nisäpetojen poistoon ja merikotkan predaation pienentämiseen sekä vahinkolintukantojen vähentämiseen.