Syysmyöhällä kasveja leikataan maltillisesti – talvenaroille kasveille saksiminen on jopa kohtalokasta

Puiden ja pensaiden syysleikkaus on viime vuosina yleistynyt. Elo–syyskuu onkin hyvää aikaa etenkin hedelmäpuiden ja mahlaa vuotavien lajien ohjailuun. Kalenterilehden kääntyessä loka–marraskuulle leikattavien kasvien joukko pienenee.

Kasvit ovat vasta toipumassa menneen kesän helteen ja kuivuuden jäljiltä, minkä vuoksi hellävarainen kohtelu on paikallaan. Kuivia oksia voi poistaa kaikista kasveista ympäri vuoden, samoin repeytyneet oksat ja versot on hyvä katkaista heti haverin tapahduttua.

Ilmastollisesti kestävät, Suomessa luontaisesti kasvavat puulajit sietävät parhaiten myöhäistä leikkaamista. Metsämäntyä, -kuusta, -tammea ja -lehmusta voi käsitellä myöhäiseen syksyyn asti, jos kasvin koetaan tarvitsevan ohjausta. Nestettä vuotavan metsävaahteran ja koivun leikkuuaika jatkuu pakkasiin asti.

”Marras–joulukuu on hyvä aika tehdä viiniköynnöksen talvileikkaus. Olennaista on, että se tehdään kasvukauden jälkeen tai talvella ennen kuin uusi alkaa, sanoo Suomen Viininkasvattajat ry:n puheenjohtaja Kari Latvus.

Myöhään leikattaessa vältytään köynnöksen nestevuodolta. Versojen typistyksellä ohjataan kasvua ja pienennetään kasvustoa talvisuojausta varten.

”Jotkut lykkäävät leikkausta alkuvuoteen, mutta nyrkkisääntönä on, että viiniköynnös leikataan ennen aprillipäivää”, Latvus sanoo.

Ennen talven tuloa on hyvä leikata pihan kulkuväylille kurottelevat pensaat ja puiden oksat, jotta ne eivät häiritse lumenluontia.

Tuija ja marjakuusi kestävät hyvin leikkausta. Puutarhan poluille levittäytyneitä havupensaita voikin muotoilla vielä ennen pakkasia. Samalla saa materiaalia havukranssien ja -koristeiden tekoon. Havukasvit tuovat vihreyttä talvipihalle ja tarjoavat suojaa linnuille, minkä vuoksi voi olla perusteltua jättää typistäminen kevättalveen.

Talvisuojauksen yhteydessä jaloruusujen pehmeät latvaversot sekä niissä olevat kehittymättömät nuput ja kuihtuneet kukat saksitaan pois. Versojen voimakas typistäminen suositellaan tehtäväksi toukokuun puolella. Syksyn ja talven kosteudessa sienitaudit iskevät leikkuupintoihin hanakammin kuin kuivalla säällä.

Jokainen leikkaushaava rasittaa puuta ja avaa tietä sienitaudeille. Myöhäisissä leikkauksissa onkin syytä säilyttää maltti eikä kasveja pidä leikata pelkästään leikkaamisen ilosta.

Pahimmassa tapauksessa kasvia leikataan syksyllä liikaa, jolloin pakkanen vaurioittaa oksia. Paleltuneet oksat joudutaan poistamaan keväällä, mikä karsii kasvia turhankin paljon. On siis parasta leikata syksyllä vain välttämätön ja viimeistellä työ keväällä.

Myöhäiset ja rajut käsittelyt lyhentävät puksipuiden, matalien tuhkapensaiden sekä muiden talvenarkojen kasvilajien ja -lajikkeiden elinikää. Siksi esimerkiksi hevoskastanjan ja kultasateen leikkausta ei suositella enää elokuun puolivälin jälkeen. Mitä pohjoisempana puutarha sijaitsee, sitä aikaisemmin oksasakset viedään talvisäilöön.

Myös luumun ja kirsikan leikkausaika on tältä syksyltä ohi, sillä kostea syyssää altistaa ne sieni- ja bakteeritaudeille. Sopiva ajankohta on joko kevättalvella tai heinä–elokuussa.

Ilmaston lämpenemisen myötä lauhtuneet talvet tarjoavat entistä otollisemmat olosuhteet sienitautien leviämiseen. Siksi kasvien leikkausajankohta on valittava niin, että haavapinnat ehtivät kuivua ennen talven tuloa.