Raahen seudun Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Alatalo (vas.) on harrastanut metsästystä vuodesta 1970 lähtien. Kuvassa myös hirvipäällikkö Kari Roukala. Kuva: Anne Anttila
”Metsästys on yksi parhaimpia koko perheen harrastuksia” − jahtireissuille osallistuu yhä enemmän nuoria ja naisia
Raahen Seudun Riistanhoitoyhdistyksen alueella metsästyksestä on muotoutunut jopa koko perheen harrastus.Tilaajalle
Iina Laurukainen, puoliso Jussi Impola sekä lapset Milla ja Mikael kulkevat jahtihommissa koko perheen voimin. Kuva: Anne Anttila”Ampuminen on metsästyksessä sivuseikka. Tärkeintä on luonnossa liikkuminen ja yhdessä tekeminen”, luonnehtii Raahen Seudun Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Alatalo metsästysharrastuksen ydinajatusta.
Alatalo tuntee alan salat ja sen muutokset, sillä hän aloitti metsästysharrastuksen 1970-luvun alussa ja hirvenmetsästyksen vuonna 1975.
”Reiluun viiteen vuosikymmeneen mahtuu monenlaisia jahtireissuja. Erityisesti hirvenpyynti on muuttanut muotoaan. Aikoinaan esimerkiksi metsäautoteistä ja metsästysmajoista ei ollut mitään tietoa. Jahtipaikalle tultiin kävelemällä ja pyynnissä vierähti pitkä päivä ruokatunteineen. Nykyään ei ehdi edes nuotion äärellä istuskella, sillä älylaitteiden myötä metsästyksestä on tullut hyvin nopeatempoista”, Alatalo muistelee.
”Nykyään ei ehdi edes nuotion äärellä istuskella, sillä älylaitteiden myötä metsästyksestä on tullut hyvin nopeatempoista.”
Hirvipäällikkö Kari Roukala on yhtä mieltä siitä, että ajan juoksu on nakertanut metsästykseen liittyviä mielikuvia.
”Napsu taaksepäin ei olisi pahitteeksi. Aikoinaan metsästys oli enemmän ajanvietettä ja tapa tuoda ruuanjatketta pöytään. Myös sanalla kiire oli erilainen merkitys”, Roukala muotoilee.
Raahen Seudun Riistanhoitoyhdistyksen alueella metsästys on säilyttänyt kuitenkin asemansa. Alatalon mukaan jahtitoiminta on yksi suosituimmista harrastusmuodoista.
”Raahen alueella on yli 3 000 metsästäjätutkinnon suorittanutta, joista lähes tuhat on muutaman tuhannen asukkaan Pyhäjoella. Tämä kertoo harrastuksen todellisesta suosiosta. Oma ilon aiheensa on myös nuorten määrän kasvu sekä lisääntynyt naismetsästäjien määrä. Esimerkiksi Oulun Riistakeskuksen alueella peräti 30 prosenttia uusista jäsenistä on naisia”, Alatalo kertoo.
”Oulun Riistakeskuksen alueella peräti 30 prosenttia uusista jäsenistä on naisia.”
Mukana Laurukaisten perheen menossa myös jämtlanninpystykoira, Nuhamäen Akka. Kuva: Anne AnttilaMetsästysintoon vaikuttavat aina monet tekijät. Iina Laurukainen sanoo saaneensa jahtikipinän suvun perintönä.
”Olen kulkenut lapsesta saakka isän ja papan mukana metsästysreissuilla. Jahtihommat jäivät äitiyden myötä tauolle. Kipinää on kuitenkin vaikea sammuttaa, joten kymmenen vuotta sitten pakkasin metsästysreppuni uudelleen. Huomasin, ettei perheenäidin rooli ole harrastuksen esteenä. Otin vain lapset mukaan ja lähdin hirvenpyyntiin. Vaikka nuorin lapsista kulki vielä kantokopassa, niin kaikki sujui mallikkaasti ja ilman suurempia ihmettelyjä”, Laurukainen kertoo hymyillen.
Myös tällä hetkellä hän kulkee jahtireissuilla perheensä kanssa.
Laurukaisen lapset Mikael, 11, ja , Milla 8, ovat kasvaneet lajiin, joten varhaiset herätykset ja päivä luonnossa eivät ole sisaruksille vastantahtoista.
”Onhan täällä tosi mukavaa. Saa olla ulkona ja oppii tuntemaan jopa erilaisia eläinten jälkiä”, Milla Laurukainen pohtii.
”Metsästys on lajina monipuolinen, mutta samalla myös opettavainen. Harva harrastus opettaa vastuullisuuden lisäksi myös luonnossa liikkumista sekä monipuolisia erätaitoja.”
Mikael puolestaan sanoo odottavansa tulevaa metsästäjätutkintoa.
”Ensimmäinen yritys jäi pienestä kiinni, mutta ensi vuonna kokeillaan uudestaan. Äidin valvonnassa olen kokeillut myös aseen käyttöä, mutta harjoittelu on vielä alussa. Kipinä metsästykseen on kuitenkin syttynyt”, Mikael muotoilee.
Iina-äiti on luonnollisesti tyytyväinen, että myös jälkipolvi on kiinnostunut metsästystoiminnasta.
”Tämä on yksi parhaimpia koko perheen harrastuksia. Metsästys on lajina monipuolinen, mutta samalla myös opettavainen. Harva harrastus opettaa vastuullisuuden lisäksi myös luonnossa liikkumista sekä monipuolisia erätaitoja”, Laurukainen muistuttaa ja viittaa samalla viime kesänä toteutuneeseen lasten- ja nuorten eräleiriin.
”Järjestimme paikallisvoimin 10-18 -vuotiaille suunnatun eräleirin. Mukavan yhdessäolon lisäksi osanottajille oli räätälöity myös kattava paketti metsästäjätutkintoon tähtäävää koulutusta. Tällaiselle tapahtumalle toivottiin myös jatkoa”, Laurukainen sanoo.
Jahtiporukoihin toivotaan yhä enemmän myös nuoria. Mikael Laurukainen on innokas aloittelija ja asettaa seuraavaksi tavoitteekseen metsästäjätutkinnon suorittamisen. Kuva: Anne Anttila”Ampuminen on loppujen lopuksi vain sivujuttu koko lajissa.”
Nuorten osallistumista metsästystoimintaan halutaan kuitenkin lisätä.
”Olemme tilanteessa, että väki alkaa ikääntyä ja edessä on omanlaisensa sukupolvenvaihdos. Niinpä pidämme kynnyksen matalana ja toivomme, että nuoret tulisivat rohkeasti mukaan. Tulijalta ei vaadita muuta kuin ripaus uteliaisuutta”, Alatalo luonnehtii.
Alatalon mukaan nuorten edessä on oltava kuitenkin avoin.
”Metsästys on herkkä, mielipiteitä herättävä laji. Niinpä meillä kokeneilla metsästäjillä on iso vastuu siitä, mitä teemme ja miten toimimme. Haluan kuitenkin muistuttaa, että metsästys on paljon muutakin kuin ampumista tai saaliin saamista. Metsästys kuljettaa mukanaan myös perinteitä sekä tarjoaa kokonaisvaltaisia luontoelämyksiä. Ampuminen on loppujen lopuksi vain sivujuttu koko lajissa”, Alatalo määrittelee.
Antti Martin on harrastanut metsästystä jo alakouluikäisestä lähtien. Kuluvan syksyn aikana hän kaatoi ensimmäisen hirven. Lihanpaloittelukaverina toimii taustalla oleva Juha Flink. Kuva: Anne AnttilaOnnistumiset ruokkivat mielenkiintoa. Tämän ovat kokeneet osaltaan myös Iina Laurukainen sekä Antti Martin, 22.
He kumpikin ovat tahoillaan vannoutuneita hirvenmetsästäjiä.
”Viimeiset kymmenen vuotta olen osallistunut hirvijahtiin ja kaatoja on tullut vuosittain. Onnistumisen iloa täydentää myös toimiva hirvikoira, Akka. Omalta osaltani voin sanoa, että metsästykseen liittyvät unelmat ovat täyttyneet”, Laurukainen muotoilee.
Nuoresta iästään huolimatta myös Antti Martin on kokenut metsästäjä.
”Kahdeksanvuotiaasta lähtien olen kulkenut isän mukana. Laji koukutti kerralla, joten kymmenvuotiaana suoritin metsästäjätutkinnon ja 15-vuotiaana sain rinnakkaisluvan isäni omistamaan aseeseen. Takana on lukuisia jahteja ja saman verran yrityksiä, mutta vasta tänä syksynä kaatui ensimmäinen hirvi. Tunne on todella mahtava. Mutta vaikka saalis palkitsee yrittämisen, niin lajin kruunun jalokivi on kuitenkin luonnossa liikkuminen sekä koirien kanssa peuhaaminen”, Martin sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
