Video: Uima-avannostani tulikin saukon ruokailupaikka

Eräänä helmikuisena lauantaiaamuna huomasin, että talviuintia varten tehtyyn avantoomme oli löytänyt tiensä myös nälkäinen saukko.

Saukko viihtyi avannon reunalla pitkään, välillä se puhdisti turkkiaan, välillä taas sukelsi paukkuvasta pakkasesta huolimatta itselleen järvestä kaloja ja varmuudella ainakin yhden sammakon. Sama toistui useampana päivänä.

Saukkojen elämään perehtynyt Risto Sulkava ei ylläty havainnosta ja on kuullut vastaavista avantouimareista aikaisemminkin.

”Saukko on viisas eläin, se oppii nopeasti, että jossakin paikassa on lähteensilmä tai avanto, joka pysyy jatkuvasti auki. Se myös tottuu nopeasti esimerkiksi avantoa auki pitäviin laitteisiin.”

Saukot ovat vesielämään täydellisesti sopeutuneita nisäkkäitä, jotka viihtyvät kaikenlaisissa vesiympäristöissä: jokien, järvien, lampien ja purojen äärillä. Saukot uivat myös meressä, edellyttäen, että ne saavat huuhdeltua turkkinsa makealla vedellä.

Reviirinsä saukko kuitenkin valitsee usein juuri sillä perusteella, että se pääsee pulahtamaan kovallakin pakkasella veteen.

”Varsinkin talvella virtaava vesi tai muiden tekemät aukot järven jäähän ovat saukolle elinehto, muuten niitä saattaa uhata nälkäkuolema. Saukolle löytyy kyllä sapuskaa, jos se vain pääsee veteen.”

Sulkava ei kuitenkaan kannusta erikseen sahailemaan avantoja saukoille. Hän kertoo, että saukolle riittää usein pienikin reikä jäässä.

Kapeauumaisemmat naaraat solahtavat läpi pilkkireiästä tai muusta noin 10 sentin kokoisesta aukosta, isompikokoiset koiraat puolestaan tarvitsevat vähän suuremman aukon.

Sulkava kertoo, että esimerkiksi rannikolla isot railot tai ruovikossa tapahtuva vedenpinnanvaihtelu luovat paikkoja, joista saukko pääsee livahtamaan veteen.

Koska saukko on oppivainen eläin, se myös kesyyntyy helposti.

”Jos sille veisi kalan evääksi joka päivä, se todennäköisesti oppisi niitä hakemaan. Tämän oppimiskykynsä takia saukkoja nähdään usein kaupungeissakin, jossa ne ovat tottuneet turhankin hyvin ihmisiin ja liikenteeseen. Tulee muistaa, että liika kesyyntyminen on tietysti samalla uhka saukolle itselleen.”