Harmaalokkien ja muiden rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaika päättyy heinäkuun lopussa

Yksi rauhoittamattomista linnuista on harmaalokki, joka saalistaa vesilintujen poikasia sekä meren rannikoilla että myös suuremmilla järvillä ja jokivarsilla lähes kautta koko Suomen. Varsinainen munarosvo se ei variksen tavoin ole, vaan se saalistaa veteen asti päässeitä vesilintujen poikasia.

Riistakeskuksen mukaan harmaalokki on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.–31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.–31.7. ja muualla maassa 10.3.–31.7. Harmaalokkikoloniat ovat rauhoitettuja koko vuoden.

Harmaalokkeja poistetaan vesilintukantojen suojelemiseksi ja etenkin saariston haahkakantojen varjelemiseksi. Suurimmat taloudelliset vahingot harmaalokit saavat aikaan kalanviljelylaitoksilla. Lisäksi ne aiheuttavat hygieniariskejä kaatopaikoilla, satamissa ja turkistarhoilla.

Riistakeskukset voivat perustelluista syistä myöntää poikkeuslupia näistä ajoista poiketen. Harmaalokkeja pyydetään ampumalla huuhkajalta, houkutuskuvilta tai ylilentopaikoilta, kuten kaatopaikoilta. Ennen käytettiin apuna myös matalaa elävänä pyytävää häkkiä. Häkki oli oikeissa paikoissa tehokas, mutta työläs pyyntiväline.

Höyhenpukua tarkkailemalla voidaan erottaa viiden eri ikäpolven lintuja. Vasta viidennen vuoden lintu on jo kokonaan vaalean hopeanharmaa ja alta valkoinen. Kuva: Jukka Saarinen

Viimeisten vuosien aikana harmaalokkikanta on kääntynyt tutkijoiden mukaan laskuun. Suurimpana syynä on pidetty kaatopaikkojen yhdyskuntajätteen voimakas vähentyminen. Joillakin kaatopaikoilla, kuten Turun Topinojalla voi vielä nähdä aamuisin tuhansien harmaalokkien saapuvan ruokailemaan. Sielläkin tilanne on muuttumassa.

Ravinnon vähentymisen vuoksi on epäilty, että harmaalokit siirtyvät käyttämään ravinnokseen entistä enemmän muiden lintujen poikasia.

Kaatopaikkojen yhdyskuntajätteen voimakas vähentyminen on vaikuttanut myös harmaalokkeihin. Kuva: Jukka Saarinen

Aikaisemmin pyydettyjen harmaalokkien määrät nousivat suurimmillaan muutamaan kymmeneen tuhanteen. Nykyään valtakunnalliset saalismäärät lasketaan muutamissa tuhansissa vuositasolla.

Harmaalokki on muuttolintu. Vaikka leutoina talvina niitä jää talvehtimaan kaatopaikoille ja eteläisten kaupunkien sulavesiin sadoittain, pääosan muuttaa Itämeren eteläosiin. Pesimäkannaksi arvioidaan noin 30 000 paria.

Harmaalokki on levittäytynyt sisämaahan, kun taas serkkunsa merilokki esiintyy pääosin merialueilla. Merilokki on kooltaan suurempi, mutta se selvästi parimäärältään vähäisempi.

Harmaalokki on pitkäikäinen lintu ja rengaslöydöt kertovat noiden voivan elää yli 30 vuotta. Pesästä löytyy yleensä kolme munaa ja poikaset alkavat lentää etelärannikolla heinäkuun ensimmäisillä viikoilla. Höyhenpukua tarkkailemalla voidaan erottaa viiden eri ikäpolven lintuja. Sukukypsyyden harmaalokki saavuttaa vasta viidentenä kalenterivuotenaan. Silloin myös muuten keltaisen nokan alakärkeen tulee punainen täplä. Merkki toimii myös signaalina pesäpoikasille ja saa ne kerjäämään ruokaa emoiltaan.