Sirkkelöinti on sallittua kaupungissa – mutta melun kuningas mitattiin orapihlaja-aidan takaa

Klapikuution hinnan ylitettyä kipurajan, puulla paljon lämmittävä jyväskyläläinen omakotiasuja Petteri Kivimäki päätti lisätä lämmityksessä omatoimisuutta. Omakotitalon pihaan tuli voimavirtasirkkeli.

Harvaan asutulla maaseudulla tämä olisi läpihuutojuttu, mutta kaupungin ruutukaava-alueella sirkkelin huudattamiseen liittyy muutama mutta. Sen tietää Jyväskylän ympäristönsuojelupäällikkö Petteri Ahonen, jonka toimistoon kantautuu viikoittain valituksia häiritseväksi koetusta melusta.

”Yleensä valitukset liittyvät tapahtumiin ja tai rakentamiseen, mutta myös naapureiden tuottamasta melusta otetaan meihin yhteyttä”, Ahonen sanoo.

Myös Kivimäkeä arvelutti aluksi, miten naapurusto aidan takana suhtautuu klapisirkukseen.

”Välit naapureihin ovat kuitenkin hyvät, joten uskalsin aloittaa sirkkelöinnin pihassa.”

Petteri Kivimäki tekee purkupuusta ja rangoista klapeja pihassaan omakotitaloalueella. Sirkkelin käyttö ei ole haitannut naapureita, eikä kaupunkia, kun tekee työtä päiväsaikaan. Kuva: Petteri Kivimäki

Kuten tunnettua, kokemus häiritsevästä melusta on usein kuulijan päässä. Vertailukelpoisen arvion melusta saa vain mittaamalla, ja siksi työpaikkojen ja ympäristön melua arvioidaan desibelimittarilla.

Sellainen on käytössä, kun Kivimäki pätkii purkupuuta uunimittaan pihassaan Jyväskylän omakotitaloalueella. Matkaa lähimpään naapuriin orapihlaja-aidan takana on 15 metriä.

Ennen sirkkelin käynnistämistä omakotitaloalueella kantautuu vaimeaa liikenteen melua. Desibelimittari näyttää tasaista 50 desibelin lukemaa, eikä melu järkytä kesätuulessa viipyilevän omakotialueen raukeaa rauhaa. On hiljaisempaa kuin rippikoulujuhlien jälkikahveilla, joissa hillityn keskustelun äänenvoimakkuus on tyypillisesti 60 desibelin luokkaa.

Kun voimavirtasirkkeli käynnistyy, alkaa tontilla melu. Halpaliikkeen desibelimittari ei ole ammattitasoa mutta näyttää suuntaa.

Melu kohoaa hetkessä noin 70 desibeliin. Koska desibeliasteikko on niin sanottu logaritminen, tarkoittaa 20 desibelin lisäys koetun äänenpaineen nelinkertaistumista. Sirkkelin terä värähtelee ja tuottaa ääniraudan tavoin ääntä, joka leviää erityisesti sirkkelin leikkuusuunnasta sivulle.

Kun terä alkaa leikata puuta, hyppää sirkkelöinnin ääni tyhjäkäyntitasolta noin 90 desibeliin viiden metrin päässä. Kuulo alkaa pitkäaikaisessa altistuksessa vaurioitua noin 85 desibelin kohdalla, joten kuulosuojainten käyttö työssä on paikallaan varsinkin, kun huippuarvot lähentelevät sataa desibeliä.

Hieman etäämmällä kymmenen metrin päässä sirkkelistä mittari näytti keskimäärin 85 desibelin arvoja. Naapurin tontin puolella orapihlaja-aidan takana, noin 15 metrin päässä, sirkkeli tuotti keskimäärin 80 desibelin arvoja. Siis samanlaista melua kuin päältä ajettava ruohonleikkuri.

Polttopuiden sirkkelöinnissä syntyvä melu on samaa luokkaa ajettavan ruhonleikkurin äänen kanssa, mutta sahaava melu voidaan kokea häiritsevämmäksi. Kuva: Petteri Kivimäki

Ruohon leikkaaminen ei yleensä koettele naapurisopua. Samaa ei voi sanoa lehtipuhaltimesta, joiden käyttö tuottaa Jyväskylän ympäristövalvontaan valituksia säännöllisesti. Sirkkelöinnistä ei juuri ole kirjattu ilmoituksia.

”En näkisi omaan käyttöön sirkkelöitävien puiden tekemisessä ongelmaa, kunhan työ tapahtuu kello 7–22 välillä”, ympäristönsuojelupäällikkö Ahonen sanoo.

Lähtökohtaisesti sirkkelin käyttö ruutukaava-alueella on siis luvallista, kunhan toiminta ei ole jatkuvaa, eikä ammattimaista. Kaupunkiympäristössä, kuten myös kerros- ja rivitaloissa asumisessa, on siedettävä tietty määrä ympäristön melua.

Rajanveto hyväksyttävän melun suhteen on kuitenkin häilyvä.

Sirkkelöintimittausten aikana mitattu korkein melupiikki ei lähtenyt mistään koneesta, vaan tilannetta hämmästelleen naapurin Sumu-labradorinnoutajan haukusta. Se leikkasi kesäpäivän rauhaa 104 desibelin voimalla eli selvästi lujempaa kuin sirkkelin terä.