
Sirkkeli surahtelee ja sahanpuru pölisee, kun uunituoreet koivuklapit kalkahtelevat puolentoista kuutiometrin säkkiin Tornion Aapajärvessä. Klapikoneen puikoissa hyörii pian 90 vuotta täyttävä metsätilan isäntä Eenokki Lehto.
”Vaikka ikää on tullut, periksi mie en anna. Metsässä on aina työtä”, Lehto sanoo ja pyyhkäisee samalla hikikarpaloita nenänsä päästä.
Lehto on makoillut kirurgin leikkauspöydällä peräti 18 kertaa. Silti tämä tervaskanto käsittelee raskaita rankoja niin vikkelästi, että siinä jäisi moni nuorempi jalkoihin.
Kokemus on valttia tässäkin työssä. Justeeri, pokasaha ja pukkuri tulivat Eenokki Lehdolle tutuiksi jo sotien jälkeen. Ensikosketuksen metsätöihin hän sai isänsä opastuksella vuonna 1946, jolloin työnä oli savottahevosen ajo vasta 11-vuotiaana.
”Isä kaatoi ja karsi, ja mie ajoin.”

Polttopuu-urakointiin Lehto ryhtyi parikymmentä vuotta sitten ostettuaan metsää perikunnalta. Urakointi käynnistyi siinä iässä, jossa useimmat jo luopuvat raskaasta työstä.
”Koivut ovat peräisin omasta metsästä. Kaadan rangat kevättalvella sähkösahalla ja ajan ne välilanssiin vanhalla Ockelbo 6000 -moottorikelkalla ja parireellä tai sitten mönkijällä”, Lehto selvittää.
Mies hankki akkusahan äskettäin, ja moottorisahat jäivät rokuliin saman tien. Lehto pitää kevyttä sähkösahaa ylivoimaisena rankasavotassa.
”Ei tarvitse tankkailla eikä nykiä käyntiin kipeällä kädellä. Yhdellä akulla sahaan koivuja pari tuntia. Sitten käväisen kotona syömässä ja saatan tulla vielä takaisin savotalle.”
Lehto tekee pelkästään harvennuksia, jolloin luonto puskee uutta koivikkoa jatkuvalla syötöllä. Hän kaataa koivut ensimmäisille pälville ja aina ylikuuhun.
”Avohakkuita en tee enää, en missään nimessä. Taimikonhoito on tässä iässä turhan rankkaa hommaa, nykyisissäkin taimikoissa riittää työtä.”
Hirvet auttavat Lehtoa taimikonhoidossa sen, minkä nopean raivaussahurin edestä ehtivät hotkia. Lehto kertoo metsästäneensä hirviä ”niin kauan kuin niitä on Suomessa metsästetty”.
”Hirvijahti on minulle elämäntapa.”

Parhaiten koivu kasvaa kuivilla ojanpenkoilla, ja siksi Lehto on ojittanut vanhoja metsäsarkoja jo toistamiseen.
”Koivukaan ei kasva vedessä. Uudet ojat kaivetaan sarkojen keskelle, missä on vähemmän puustoa.”
Klapien kuivatuksen Lehto on ratkaissut siten, että säkit pinotaan käytöstä poistettujen puhelinpylväiden päälle makaavalle, trukkilavoista rakennetulle pedille, jolloin maan kosteus ei haittaa kuivumista.
Säkkien väliin jätetään riittävästi väliä niin, että ilma pääsee kulkemaan säkkien ympärillä.
”Olisi hyvä, että klapit olisivat tehtyinä vappuun mennessä. Säkit suojataan vesisateelta vanhoilla kattopelleillä. Pressu ei käy tarkoitukseen, se on liian tiivis.”
Lehto kuivattaa klapit ylivuotisiksi, eikä hän myy niitä ennen pilkkomista seuraavana kesänä.
”Minulla on iso klapivarasto, josta myyn tavaraa vanhimmasta päästä.”
Mies kuljettaa klapit asiakkaille maasto-autonsa perävaunussa irtotavarana.
”Puran kuorman ja usein vielä pinoankin klapit asiakkaalle liiteriin. Saahan niitä lapata siinä moneen kertaan.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
