Perintömetsä tuli 25-vuotiaalle Lauralle täytenä yllätyksenä: ”Tuntuu todella hyvälle päästä pohtimaan, mitä omalle metsälle voi tehdä”

Vuosi sitten helsinkiläinen Laura Pykäläinen (25) sai puhelinsoiton Ruotsista: Pykäläinen ja hänen siskonsa olivat saaneet äidin serkulta perinnöksi Mikkelissä sijaitsevan metsäpalstan. Siskoksista tuli metsänomistajia täysin yllättäen ja valmistautumatta, mitään aavistusta eteen tulevasta perinnöstä heillä ei ennen tuota puhelinsoittoa ollut.

Perinnön antajaa siskokset olivat tavanneet vain lapsina kesäisin, mutta lapseton sukulainen oli aina ollut kiinnostunut sukulaislapsistaan.

”Emme tiedä tarkkaa syytä sille, miksi perintö tuli meille, koska Leena ei ollut ikinä puhunut siitä äidille tai meille”, Pykäläinen kertoo.

Ehkä syy oli siinä, että sukulainen arvosti opiskelua ja tiesi siskosten opiskelevan yliopistossa. Laura Pykäläinen opiskelee lisäksi metsätieteitä, mikä on voinut vaikuttaa testamenttiin, hän pohtii.

Vaikka Pykäläisen tapauksessa metsäperintö tuli täytenä yllätyksenä, aluksi jopa järkytyksenä, on metsän periminen ylivoimaisesti yleisin tapa tulla metsänomistajaksi. Jopa 46 prosenttia metsänomistajista on perinyt omistamansa metsän.

Yhä harvempi ostaa metsätilan vapailta markkinoilta. Toimintatavoissa on kuitenkin eroja. Palkansaajat ja kaupunkilaiset saavat tiloja perintöinä, kun taas maatalousyrittäjät ostavat tiloja vanhemmiltaan. Muiden toimialojen yrittäjät puolestaan ostavat muita useammin tiloja vapailta markkinoilta.

Suomalaista metsänomistusta tutkitaan kymmenen vuoden välein Suomessa, ja suomalaisen metsänomituksen muutoksista ja metsänomistajien tavoitteista ja toimintatavoista tiedetään varsin paljon. Viimeisin julkaistu tutkimus on vuodelta 2020, ja siinä oli mukana tutkijoita Helsingin yliopistosta, Luonnonvarakeskuksesta, Pellervon taloustutkimuksesta ja Työtehoseurasta.

Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan metsänomistajat ovat varsin iäkästä väkeä. Metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta, ja peräti puolet metsänomistajista on täyttänyt 65 vuotta. Eläkeläismetsänomistajien keski-ikä on jopa 72 vuotta.

Pykäläisen kaltainen nuori opiskelija on metsänomistajana harvinainen. Opiskelijoiden, työttömien ja hoitovapaalla olevien osuus metsänomistajista on vain pari prosenttia. Toisaalta tilannetta tasoittaa se, että suurimmat metsätilat ovat keskimääräistä nuorempien omistajien hallussa.

Viime vuosina metsämaan hinta on ollut reippaassa nousussa. Kovinta nousutahti oli viime vuonna Uudellamaalla. Kuva: Petteri Kivimäki

Suomessa tutkijat ennustavat metsänomistajien ikääntymisen olevan nyt tasaantumassa, mutta Ruotsissa omistajat sen sijaan harmaantuvat vauhdilla. Vuosien 1999 ja 2021 välillä ruotsalaisten metsänomistajien keski-ikä kipusi 55 vuodesta 61 vuoteen.

Danske Bank arvioi maaliskuussa julkistamassaan raportissa, että suurin syy löytynee metsämaan hinnan merkittävästä kohoamisesta. Sukupolvenvaihdoksiin ei kerta kaikkiaan ole varaa – tilan jatkajakandidaatti ei saa enää tarvittavaa määrää rahoitusta kasaan, jotta voisi lunastaa sisarustensa osuudet tilasta. ”Korkeat metsämaan hinnat lukitsevat omistuksen”, pankki arvioi.

Viime vuosina metsämaan hinta on ollut reippaassa nousussa. Kovinta nousutahti oli viime vuonna Uudellamaalla, jossa metsämaa maksoi peräti kolmanneksen enemmän kuin vuonna 2021: keskimäärin 6 500 euroa hehtaarilta. Hinnannousun aiheuttajaksi epäillään rahastojen ja muiden institutionaalisten sijoittajien kovaa ostointoa.

Metsä päätyy kaupan seurauksena yhä useammin jollekin muulle omistajalle kuin yksityishenkilölle. Metsäkiinteistömarkkinoita seuraavan Hannu Liljeroosin Metsälehdelle tekemän seurannan mukaan viime vuonna metsätilamarkkinoilla maksetuista euroista jo 70 prosenttia tuli rahastoilta. Luonnonvarakeskus on taas arvioinut, että vielä 2015 yksityiset ostivat 89 prosenttia myyntikohteista. Vuonna 2021 osuus oli pudonnut 60 prosenttiin.

Naisia viime vuonna metsänomistajaksi tulleista 5 556 yksityishenkilöstä oli 2 476, kertoo metsäkeskuksen asiakasrekisteri. Naisten osuus metsänomistajista on nykyisin 41 prosenttia. Taustalta löytyy kuitenkin eriytymistä: naiset omistavat pienempiä tiloja kuin miehet. Esimerkiksi yli sadan hehtaarin tiloista vain 15 prosenttia on naisten omistuksessa.

Yleisesti metsänomistajien lukumäärä on pienenemässä ja omistus keskittyy. Tilakokoa kasvattavat henkilöt ovat useimmiten miehiä: keskimääräistä suurempia tiloja omistavat yleensä maaseudulla asuvat työikäiset miehet. Maatilayrittäjät erottuvat myös tilakoossa. He omistavat keskimäärin 83 hehtaaria metsää, kun tilojen yleinen keskikoko on 48 hehtaaria.

Moni metsänomistaja on siis yhä paitsi perinyt metsää, saanut luultavasti perintönä oppia sen hoitamisen käytännöistä. Ainakin juuret heillä on yhä tukevasti maalla. Noin neljä viidestä on kotoisin maaseudulta ja heistä yli puolet asuu haja-asutusalueella. Itse tilalla asuu joka kolmas. Joukon kaupungistumisen hidas tahti on yllättänyt tutkijatkin: metsänomistajien on ennakoitu kaupungistuvan nopeammin.

Pykäläisellä ei sellaista valttikorttia ollut käytettävissään, että hän olisi saanut kasvaa metsänomistajuuteen perheen perintönä. Toisaalta opintosuunnasta on ollut apua perusasioissa.

”Lähdimme käytännössä ihan nollasta, emmekä olleet ikinä nähneet metsää, joka on nyt meidän. Ei ollut mitään tietoa, minkä kokoinen palsta on ja kaikki kuviotiedot tulivat yllätyksenä”, Pykäläinen kertoo. Vaikeimmaksi hän koki metsäverotuksen koukeroihin perehtymisen.

Pykäläinen haki käytännön asioihin apua aluksi metsää omistavalta perhetutultaan. Metsänhoitoyhdistystä hän pyysi arvioimaan metsät, ja sieltä saatu viesti olikin ilahduttava: metsä oli hyvin hoidettua ja myös kaunista vanhaa metsää löytyi.

Metsään.fi-sivustolta alkoivat paljastua tulevien toimenpiteiden tarpeet. Pykäläisen ja hänen siskonsa 33,5 hehtaarin metsäpalsta on paljolti sekametsää, joista puolet hakkuukypsää. ”Olemme miettineet tälle kesälle taimikonharvennuksia, koska ne ovat myöhässä ja kiireellisimpiä. Yhdelle kuviolle olemme miettineet päätehakkuuta.”

Talvelle on suunniteltu ensiharvennusta ja harvennusta muutamalle kuviolle, sillä nekin ovat rästissä odottamassa. Vuoden takainen hämmennys yllättävästä metsäperinnöstä on vaihtunut innostukseen – kiinnostus metsänomistamiseen on virinnyt.

”Tuntuu todella hyvälle päästä pohtimaan, mitä omalle metsälle voi tehdä ja miten sitä voi hyödyntää elämässä”, Pykäläinen sanoo. ”33,5 hehtaaria on kuitenkin ihan hyvän kokoinen metsä, joten siellä pääsee puuhastelemaan kaikenlaista.”

Metsäopinnoista on ollut apua metsänomistajuuden alutaipaleella, mutta tietoa on pitänyt myös aktiivisesti etsiä, Laura Pykäläinen kertoo. Kuva: Jarno Mela

Pykäläisestä ja hänen siskostaan tuli metsänomistajia virallisesti viime vuoden lopulla. Asioihin on pitänyt perehtyä ja tietoa etsiä, mutta pikku hiljaa karttuva tieto on selkeyttänyt ajatuksia ja odotuksia. Metsiin liittyvää poliitista keskustelua Pykäläinen kertoo seuraavansa nyt aiempaa tarkemmin.

Pykäläinen on keskustellut metsästä ja siihen liittyvistä arvoista ja tavoitteista siskonsa kanssa. Tällä hetkellä tavoitteissa korostuvat metsän taloudelliset hyödyt, sillä metsässä on paljon hakkuukypsää puustoa ja toisaalta ajankohtaisia hoitotoimia, joilla metsä pysyy tuottavana tulevaisuudessakin.

”Perinteinen jaksollinen metsänhoito on meillä mielessä, mutta uskon, että tulevaisuudessa tulemme soveltamaan myös erilaisia tekniikoita eri kuvioille. Metsätietojen mukaan siellä on kuvioita, joilla joku muu tekniikka tai esimerkiksi suojelu voisi olla mahdollista.”

Aivan pian on edessä myös eräs metsänomistamiseen liittyvä juhlahetki. Siskokset eivät ole vielä nähneet koskaan metsäänsä, mutta nyt keväällä on tarkoitus käydä katsomassa, miltä omassa metsässä oikeasti näyttää.