Olisin ylpeä kadulla mieltään osoittavasta lapsestani

Elokuun puolivälissä Helsingissä järjestettiin metsämarssi, jossa vaadittiin hallitukselta parempaa metsäpolitiikkaa.

Tämä palautti mieleen erään muutaman viikon takaisen ulkomailla asuvan sukulaistätini myötähäpeää aiheuttaneen somepostauksen, jossa hän ensin kritisoi mielenosoittamista ja sitten mielenosoittajien vanhempien kasvatuksen onnistumista. Itse en kehtaisi elvistellä sillä, ettei omia lapsiani kiinnosta.

Itselläni olisi epäonnistumisen sijaan uskomattoman onnistunut olo vanhempana, mikäli lapsiani kiinnostaisi ympäröivä maailma ja he haluaisivat olla osa muutosta parempaan. Olisi hienoa nähdä lapsistani kasvavan empaattisia, solidaarisia ja vaikuttamaan pyrkiviä ihmisiä, oli vaikutuskanava sitten aktivismi, politiikka, harrastukset tai opinnot. Tai ihan vain elämäntapa, missä suositaan kiertotaloutta krääsäkulttuurin sijaan.

Vaikka monenlaiselle aktivismille nostankin hattua, en itsekään pidä kaikesta aktivismista. Mielestäni väkivalta tai toisen omaisuuden tuhoaminen eivät ole hyviä keinoja vaikuttaa. En esimerkiksi arvosta metsäkoneisiin kohdistuvaa vandalismia tai ysärin kettutyttöjä. En pidä kaikista hakkuista ja haluan itsekin ajaa turkistarhauksen alas, mutta keinojen tulisi olla vaikuttavia. Tarhakettujen päästäminen vapaaksi toi kyllä aikanaan asialle sen kipeästi kaipaamaa julkisuutta, mutta oli todellisuudessa melkoinen katastrofi lähiluonnolle ja ketuille itselleen. Tarhojen ja teurastamoiden salakuvaus sen sijaan saa itseltäni lämpimämmän vastaanoton.

Ihmiset huutelevat mielenosoittajille, että menkää töihin tai opiskele insinööriksi äläkä istu tiellä. Mitä itse tehtiin teininä? Ei todennäköisesti ainakaan parannettu planeettaa. Ajeltiin korkeintaan kylärallia. Mieluummin katson nykynuorisoa ”notkumassa” hyvän asian puolesta kaduilla kuin tappamassa aikaa shoppaillen halpaketjuissa ja ”hurahtavan” luonnonsuojeluun kuin toisten päältä vaatteiden varastamiseen.

Eniten ihmettelen ihmisiä, jotka ovat päättäneet lisääntyä, mutta joita ei kiinnosta lainkaan millaiseen kuntoon planeetta heidän jälkeensä jää. Tuntuu ylipäätään kurjalta ajatukselta tehdä lapsia maailmaan, missä niin suurta osaa ihmisistä ei kiinnosta lainkaan mitä planeetalle tulevaisuudessa tapahtuu. Moni myös jättää tämän takia tarkoituksella lisääntymättä, enkä ihmettele päätöstä. Ilmastonmuutoksen pahentamat ympäristökatastrofit ja tulevaisuuden hallitsemattomat elintasopakolaisten muuttovirrat eivät voi olla vaikuttamatta jokaisen elämään.

Itseäni ei hävettäisi nähdä jälkikasvuani metsämarssilla, blokkaamassa Helsingin katuja tai osoittamassa mieltä kyseenalaisella työmaalla hakkuiden keskeyttämisen puolesta. Ennemminkin hävettäisi katsoa Instagramista jälkikasvuni mainostavan Sheinin ultrapikamuotia tai Temun halpaa kiinakrääsää.

Eikä se kadulla istuminen ja marssiminen ole muilta ilmastoteoilta pois. Ihmiset tuntuvat olettavan, ettei istujan kapasiteetti riitä muuhun kuin istumiseen. Kadulla istuja saattaa kuin saattaakin opiskella insinööriksi muuttaakseen maailmaa. Marssija saattaa olla myös metsänomistaja. Tai poliitikko. Tai vaikka metsäkoneenkuljettaja. Maailmaa voi yrittää muuttaa monelta rintamalta samanaikaisesti tai sammutella oman elämänsä paloja yksi kerrallaan.

Kaikilla ei ole varaa ostaa ja suojella metsää, vaihtaa polttomoottoriautoja sähköisiksi tai asennuttaa aurinkopaneeleja, vaan varsinkin nuoren vaikuttavin keino voi olla joukkovoiman näyttö mielenosoituksessa ja se on vähintäänkin yhtä kunnioitettavaa.

Kaikista ei ole myöskään sujuvasanaiseksi poliitikoksi, vaan luontevampi reitti maailmanparannukseen on olla pienen pieni osa valtavaa samanhenkistä massaa. Eikä jokaista voi vaatia ratkaisemaan tulevaisuuden ongelmia kehittelemällä uusia teknologioita.

Vaikka et itse osallistuisi mielenosoitukseen, vaihtaisi autoa sähköautoon, asennuttaisi aurinkopaneeleita tai luopuisi lihasta ja polttoöljystä, älä ole niin pikkusieluinen, että pilkkaat ja mollaat niitä, jotka niin tekevät. Olisit edes kiitollinen siitä, että jotakuta kiinnostaa jälkipolviesi tulevaisuus.

Kaduilla istuneet ainakin voivat sanoa, että yrittivät. Moni ei voi sanoa samaa.