Rauduskoivu haastaa kuuset – näin kasvatat terveen ja tuottavan koivikon

Ilmastonmuutos kasvattaa kuusikoiden tuhoriskejä. Se on nostanut rauduskoivun varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tuoreiden maiden metsänkasvatukseen.

Koivun asema suomalaisissa talousmetsissä on vaihdellut. Etenkin vaneritukki on pysynyt arvossaan, mutta jossain vaiheessa koivua ja etenkin hieskoivua on myös halveksittu.

Synkeimmillään koivusta puhuttiin jopa metsien ”valkeana valheena”. Sen tilalle haluttiin havupuita.

“1960-luvulla halpa öljy syrjäytti koivuhalon kotitalouksien lämmityksessä, eikä koivua osattu vielä hyödyntää sellunvalmistuksessa. Se teki havupuista arvokkaampia”, koivututkija Pentti Niemistö taustoittaa.

Jalostettu rauduskoivu tuottaa rehevillä kasvupaikoilla nopeasti tukkia. Kuva: Risto Jussila

Koivun vakiintuminen selluteollisuuden raaka-aineeksi nosti koivun kysynnän aivan uudelle tasolle. Sitä alettiin rahdata Suomeen Venäjältä.

Vaikka paperin kysyntä on sittemmin hiipunut huippuvuosista, teollisuus tarvitsee edelleen koivua.

Nykyään koivua arvostetaan uudella tavalla myös talousmetsien monimuotoisuuden näkökulmasta. Sen toivotaan lisäävän metsien kestävyyttä muuttuvassa ilmastossa.

Ilmastonmuutoksen pelätään koettelevan etenkin kuusia, joita on suosittu metsänviljelyssä. Puhtaan kuusikon vaihtuminen sekapuustoon tukee metsän terveyttä ja tuottokykyä pitkällä aikavälillä.

”Riskienhallinnan kannalta sekametsä on monelle kasvupaikalle järkevä vaihtoehto”, toteaa Niemistö.

Vaneritukille riittää kysyntää. Kuva: Marita Waenerberg

Koivun rooli näyttää siis vahvistuvan sekä suositusten mukaisena sekapuuna että koivun viljelyn lisääntyessä.

Jalostettu rauduskoivu vahvistaa metsätaloutta kovalla kasvulla ja laadukkaalla raaka-aineella.

”Myös koivun käyttökohteet monipuolistuvat. Pakkaukset ja astiat ovat tätä päivää, tekstiilit ovat tulossa, ja jopa koivunkuoren hyödyntämistä autonrenkaissa kehitetään”, Niemistö kiteyttää.

Vaneritukki on koivunkasvatuksen itseoikeutettu ykköstuote. Pienestä notkahduksesta huolimatta järeästä koivusta ja etenkin viilutukista maksetaan edelleen suhteellisen hyvin.

Millaista koivuvaneritukkia sitten halutaan ostaa?

”Ratkaisevaa on rungon suoruus, maltillinen oksaisuus ja järeys. Värivikaa tai lahovaurioita on vaikea päätellä pystypuusta, mutta kokeneelle ammattilaiselle koivikon laadun lukeminen onnistuu jo kaukaa”, kertoo Rigawood Finlandin metsäpäällikkö Timo Uotila.

Uotilan mukaan koivutukille on ollut tasainen kysyntä suhdannevaihteluista huolimatta, joten koivuun voi suhtautua luottavaisin mielin.

Koivikoiden harvennus tehdään rankalla kädellä. Kuva: Pentti Vänskä

Nopea kasvu ei lähtökohtaisesti heikennä rauduskoivun laatua, toisin kuin joillakin muilla puulajeilla. Siksi rauduskoivu on kiitollinen jalostettava.

“Jalostuksessa puhutaan jopa noin 30 prosentin kasvunlisästä. Hyödyt saadaan kuitenkin toden teolla näkyviin isommassa mittakaavassa vasta, kun koivun viljelyä lisätään”, toteaa Niemistö.

Nopea kasvu ei heikennä koivun laatua. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Jalostettu rauduskoivu tuottaa myös siemenviljelyksillä nopeasti satoa.

”Tapion tuore rauduskoivun siemenviljelmä tuotti ensimmäisen sadon jo kahdessa vuodessa, kun männyllä tai kuusella vastaavaan menee tyypillisesti 12–15 vuotta”, kertoo johtaja Juha Ruuska Tapio Palveluista.

”Uusimman viljelmän rauduskoivun siemen viedään käsistä, ja ostohalukkuutta löytyy Suomen lisäksi Ruotsista asti”, Ruuska jatkaa.

Koivun kasvatuksessa onnistuminen vaatii oikein ajoitettuja hoitotöitä. Se lähtee istutuksesta 2,5 metrin välein. Sen jälkeen vuorossa on aluskasvillisuuden kilpailun estäminen.

Varhaisperkausta ei yleensä tarvita, sillä koivut kasvavat nopeasti. Ensiharvennus tehdään noin 12 metrin pituudessa. Silloin koivuista harvennetaan puolet pois.

Kymmenen vuoden päästä sama eli puolet taas pois.

”Harvennusta kannattaa tehdä reippaalla otteella nimenomaan nuorissa, hyvälatvuksisissa koivikoissa. Varttuneissa rauduskoivikoissa harvennus ei enää pure yhtä hyvin”, muistuttaa Niemistö.