Raakkuja luonnontilassa Hukkajoen tuhopaikan yläpuolella. Kuva: Timo Heikkala
Näin kävi Hukkajoen mutavellistä pelastetuille raakuille
Raakkutuhossa oli hyvääkin, sillä metsätalous harppasi eteenpäin uhanalaisten lajien suojelussa.Tilaajalle
Raakkujen pelastusoperaatio ja ylityspaikan kunnostaminen kesti kolme viikkoa. Kuva: Timo HeikkalaSuomussalmen raakkutuhossa elokuussa 2024 oli mukana tuuriakin. Se johtui siitä, että Hukkajoen kohde kuuluu Life Revives -raakkukantojen elvyttämishankkeeseen, jossa kunnostetaan raakun ja sen isäntäkalojen Atlantin lohen ja taimenen elinympäristöjä.
”Tutkijat sattuivat juuri silloin menemään sinne”, hankkeen projektipäällikkö Pirkko-Liisa Luhta Metsähallitus Luontopalveluista kertaa puolentoista vuoden takaista tilannetta.
Joen yli oli ajettu metsäkoneilla poliisin tutkimuksen mukaan arviolta useita satoja kertoja juuri raakkuesiintymän ydinalueen kohdalta. Raakut eli jokihelmisimpukat olivat hautautuneet mutaan.
Tutkijat totesivat tilanteen, ja koska heidän kenttäväkeään oli alle sadan kilometrin päässä kunnostamassa muita raakkuvirtoja, he aloittivat pelastusoperaation, jossa mudasta kaivettiin lähiviikkoina 5500 raakkua. Ne siirrettiin tuhopaikan yläpuoliselle jokialueelle.
Syksyn 2025 tarkistuskäynti sai Luhdan huokaisemaan helpotuksesta.
”Siirretyt raakut ovat pääsääntöisesti toipuneet, jopa 80–90 prosenttia. Ylityskohdalle ne eivät ole vielä palanneet takaisin.”
Paikalle tulleet siivosivat mutaa ämpärillä ylityspaikalta ja sen alapuolelta pahimmin kuormittuneelta alueelta kolmen viikon ajan. Luhta arvelee, että alavirran toipumisessa menee vuosia, sillä muta oli levinnyt jo noin kilometrin matkalle ja leviää edelleen vähitellen.
Tiimi kunnosti myös rantaan johtaneet ajourat soralla ja kuntalla mahdollisimman luonnollisiksi. Tarkistuskäynnillä kohdat ne olivat jo maastoutuneet hyvin.
”Moni varmaan ihmettelee, että miksi simpukan takia nousi tällainen haloo.”
Raakkutuhon tummilla pilvillä oli kuin olikin myös hopeareunus.
”Tapaus synnytti paljon hyvää siinä mielessä, että metsätaloussektori on ottanut askelia eteenpäin. Kukaan ei halua enää tällaista kohdalleen”, Luhta uskoo.
”Moni varmaan ihmettelee, että miksi simpukan takia nousi tällainen haloo. Mutta sen merkitys virtavesien hyvinvoinnille ja taimenkannen terveydelle on todella suuri.”
Raakku suodattaa 50 litraa vettä vuorokaudessa ravintoa haaliessaan. Merkittävä ilmiö on myös se, että pienet raakun toukat hakeutuvat nuoren taimenen tai lohen kiduksiin, jossa ne loisivat lähes vuoden. Raakun ja kalan symbioosista hyötyvät myös kalat.
Pirkko-Liisa Luhta ajattelee, että tuhosta seurasi myös positiivisia asioita. Kuva: Pekka Fali”Jyväskylän yliopistossa on tehty ensimmäiset tutkimukset, joiden mukaan raakunpoikaset toimivat eräänlaisena rokotteena. Ne auttavat isäntäänsä selviämään paremmin taudinaiheuttajista.”
Raakku on aikoinaan viihtynyt lähes kaikissa Suomen virtavesissä, mutta nykyisin tiedossa on reilut 150 esiintymää. Valtaosa raakkupopulaatioista elää Kainuussa ja Lapissa, mutta pieni osa myös Kokemäenjoen vesistössä.
Monet populaatiot ovat kuitenkin niin vanhoja, etteivät niiden jäsenet enää lisäänny säännöllisesti. Vain pieni osa Pohjois-Suomen kannoista lisääntyy säännöllisesti.
Elinympäristöjen kunnostamisen lisäksi raakkuja autetaan lisääntymään myös Jyväskylän yliopiston Konneveden laitoskasvattamossa, josta niitä istutetaan jokiin.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
