Muinaissuomalaisten tärkein saalis viihtyy kesät soilla

On kesäisen lämmin keskipäivä, ja patikoin pitkospuilla metsäsaarekkeiden välissä olevalla suolla Salamajärven kansallispuistossa.

Kesähelteillä monet isot nisäkkäät, etenkin porot ja peurat, hakeutuvat avoimille paikoille. Auringon paahtamalta aukiolta hiilidioksidi nousee korkeuksiin, joten hyttyset, mäkärät, polttiaiset ja muut verta imevät hyönteiset eivät niin helposti osaa suunnistaa eläinten luokse.

Retki muuttuu mielenkiintoiseksi, kun näen männikön kätköissä liikettä. ”Se on metsäpeura”, kuiskaan hiljaa isälleni, joka kävelee takanani.

Seuraavalla suoaukiolla näen kuuden metsäpeuran lauman. Eläimet laiduntavat avoimella paikalla heinikossa. Suot ovat metsäpeurojen tärkeintä kesäympäristöä, sillä kasvuvaiheessa olevat suokasvit sisältävät runsaasti valkuaista ja muita ravintoaineita.

Kohtaamisessa on jotain väkevää ja alkuvoimaista – jotain samanlaista ovat varmasti tunteneet ne metsästäjät, jotka 1500-luvulta alkaen levittäytyivät näille karuille mutta riistasta rikkaille metsä- ja järvimaille.

Toisaalta näkymässä on jotain eksoottista: tämähän on kuin Afrikan savannilla, jossa suuret kasvinsyöjät laiduntavat ruohotasangoilla.

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) oli muinaisten suomalaisten tärkein riistaeläin. Sen avulla asutus saattoi levitä syrjäisille erämaille. Peuroja pyydettiin peurakuopilla ja -aidoilla, joiden aukoissa oli ansoja. Pyyntiaita tunnettiin nimellä hangas.

Metsäpeura on muuten poron näköinen, mutta peura on rotevampi ja sillä on pidemmät jalat kuin porolla Kuva: Juho Rahkonen

Vuosisatojen mittaan peuroja metsästettiin niin paljon, että ne vähenivät sukupuuton partaalle 1800-luvun lopulla.

1950-luvulla Neuvostoliiton puolelta vaelsi Suomeen metsäpeuroja, ja Kuhmon seudulle muodostui jonkinmoinen kanta. Paluu Suomen lajistoon vauhdittui ihmisen avustuksella 1980-luvulla, kun metsäpeuroja siirrettiin Suomenselän alueelle. Siellä sijaitsee Salamajärven kansallispuisto, jonka vieressä on vielä tiukemmin suojeltu Salamaperän luonnonpuisto.

Siirtoistutukset onnistuivat hyvin, ja nykyisin Suomenselällä elää yli tuhat metsäpeuraa.

Laji on levinnyt muuallekin läntiseen Suomeen. Myös esimerkiksi Lauhanvuoren kansallispuiston alueella elää kymmeniä metsäpeuroja.

Metsäpeura on sama eläinlaji kuin pohjoisempana elävä poro, mutta metsäpeura on siitä erillinen alalaji.

Risteytyminen voi uhata harvinaisemman alalajin tulevaisuutta. Suomessa peurat ja porot elävät kuitenkin eri paikoissa: metsäpeurojen levinneisyys keskittyy poronhoitoalueen eteläpuolelle.

Metsäpeura on muuten poron näköinen, mutta peura on rotevampi ja sillä on pidemmät jalat kuin porolla. Se on sopeutunut elämään hieman etelämpänä kuin poro ja kahlaamaan runsaslumisissa metsissä.

Suot ovat metsäpeurojen tärkeintä kesäympäristöä, sillä kasvuvaiheessa olevat suokasvit sisältävät runsaasti valkuaista ja muita ravintoaineita. Kuva: Juho Rahkonen