Talven lumijälkilaskennat kärsivät haastavista olosuhteista

Tarkasteltava lumijälki-indeksi suhteuttaa havaittuja jälkien määriä laskentapanostukseen ja sitä käytetään eläinkantojen muutosten monivuotiseen seurantaan. Nisäkkäiden lumijälkiä on laskettu riista- ja peltokolmioilla eri puolilla Suomea jo 38 talvena peräkkäin.

Talven 2026 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 539 kolmiota, joista riistakolmioita oli 477 ja peltokolmioita 62. Harvojen lumisateiden takia sopivia laskentapäiviä kertyi normaalia vähemmän. Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessa, että myös otannan koko jäi vähäisen lumen takia aiempaa pienemmäksi. Tuloksiakin kuitenkin saatiin huonoista olosuhteista huolimatta.

Viime talveen verrattuna metsäjäniksellä ja rusakolla samoin kuin ketulla lumijälki-indeksi on viime talvesta liki puolittunut koko maassa. Oravan lumijälki-indeksit ovat laskeneet roimasti viime talvesta suuressa osassa maata. Poikkeuksen tekee Itä-Suomi sekä Pohjanmaa, jossa myyräkannat ovat olleet huipussaan.

Kuusen siemensato vaikuttaa oravien määrään. Kuva: Mikko Kujala

Oravalle on ominaista vuosien väliset suuret kannanvaihtelut laajoilla alueilla, johtuen enimmäkseen kuusen siemensadosta. Kuusen siemensato on viime talvena on ollut vaatimaton ja Pohjois-Suomessa melkein olematon.

”Jos nämä lumijälki-indeksin muutokset johtuvat yksinomaan aidoista kannanmuutoksista, ne ovat varsin synkkiä. Tuloksiin vaikuttavat toki myös ympäristöolot eläinten aktiivisuuden kautta”, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Näätäeläinten, saukon, näädän, lumikon ja kärpän, lumijälkien määrä on pysynyt viime vuoden tasolla. Alueiden välillä on silti jonkin verran vaihtelua.

Riistakolmiolaskennat antavat parhaiten kuvan eläinkantojen tilasta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, jolloin kannanmuutosten suunnat tulevat selkeämmin esille ja esimerkiksi olosuhteista johtuvan vaihtelun merkitys pienenee.

Pitkällä aikavälillä metsäjäniksen koko maan lumijälki-indeksi on vähentynyt noin 60 prosenttia. Taantuminen on voimakkainta etelässä ja lännessä. Osasyitä metsäjäniksen vähenemiseen ovat ainakin ilmastonmuutos ja rusakon leviäminen. Toisaalta taas saukkokanta on kasvanut lähes 80 prosenttia, ja viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kanta on riistakolmiolaskennan valossa ollut vakaa.