Tutkitun tiedon puute ja tiedon hajanaisuus vaikeuttaa tuulivoimahankkeiden lepakkokartoitusten tekoa. Arkistokuva. Kuva: Jarkko Sirkiä
Tuulivoimarakentamiseen kaivataan selkeämpiä ohjeita lepakoiden suojelemiseksi – ”saatetaan tulkita eri tavoin tai niitä ei ymmärretä”
Lepakoiden esiintymisestä ja liikkumisesta ei kerätä riittävästi tietoa suunnitelluilla tuulivoimaloiden hankealueilla, kertoo Hämeen ammattikorkeakoulun selvitys.
Tällä hetkellä tuulivoimala-alueilta ei edellytetä seurantaa siitä, miten toiminnassa oleva tuulivoimala vaikuttaa alueen lepakoihin. Arkistokuva. Kuva: Kimmo HaimiTuulivoimaloiden vaikutukset lepakoihin pitkällä aikavälillä jäävät Suomessa pimentoon. Tämä johtuu siitä, että tuulivoimala-alueilta ei edellytetä seurantaa siitä, miten toiminnassa olevat voimalat vaikuttavat alueen lepakoihin, toteaa akatemiatutkija Thomas Lilley Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseon tiedotteessa.
Kaikki Suomen lepakkolajit ovat kansallisten ja Euroopan unionin säädösten suojaamia, eli niiden elinalueita ei saa hävittää tai heikentää.
”Viimeaikaisten tutkimuksiemme tulokset kuitenkin ennustavat että noin 6 prosenttia Suomen maapinta-alasta heikentyy elinympäristönä lepakoille, jos kaikki suunnitteilla olevat tuulivoimahankkeet toteutuisivat, Lilley tuo esiin.
Niin tuulivoimarakentajat kuin lepakkokartoituksia tekevät tahot kaipaisivat selkeämpää ohjeistusta.
Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät Luonnontieteellisen keskusmuseon toimeksiantona selvityksen lepakoiden suojelun tarpeista sekä tuulivoiman vaikutuksista lepakoihin.
Selvityksessä haastateltiin lupaviranomaisia, kaavoittajia, luontokartoittajia, konsultteja sekä tuulivoimayhtiöitä.
”Tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin tunnetaan edelleen heikosti, ja tieto koettiin välillä jopa ristiriitaiseksi. Tiedon puute ja sen hajautuneisuus voivat vaikeuttaa suojelutoimenpiteiden suunnittelua sekä toimeenpanoa tuulivoimahankkeen aikana, toteaa tiedotteessa opiskelija Mette Jensen.
Haastatteluissa ilmeni, että niin tuulivoimarakentajat kuin lepakkokartoituksia tekevät tahot kaipaisivat selkeämpää ohjeistusta kartoitusten tekemiseen ja niistä raportointiin.
”Lepakkokartoitusten vähimmäisvaatimuksia saatetaan tulkita eri tavoin tai niitä ei ymmärretä. Itse kartoitusten laadun koettiin vaihtelevan myös huomattavasti”, toteaa Irene Salonen Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmasta.
Haastatteluissa selvisi myös, ettei kartoituksissa esimerkiksi kerätä riittävästi tietoa lepakoiden esiintymisestä ja liikkumisesta suunnitellulla hankealueella tarpeeksi pitkältä aikaväliltä.
Tiedotteessa todetaan, että erityisesti tuulivoimahankkeiden jälkiseurannalle on haastattelujen perusteella selkeä tarve.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
