Vaihtelevat säät ovat saattaneet aiheuttaa ikäviä yllätyksiä taimikossa – alttiimpia metsäpuiden nuoret kasvustot
Aikaisen kevään tulon ja lyhyeksi jääneen talven vaikutukset taimiin tulevat näkyviin vasta kasvukauden alettua.Tilaajalle
Pottitaimi on pullahtanut maasta. Kuvituskuvaa keväältä 2023. Kuva: Rami MarjamäkiKevät voi paljastaa edelliskesän istutustyömaalta metsänomistajalle useammankin ikävän yllätyksen.
Istutusalalta voi löytyä pottitaimia sikin sokin maasta pullahtaneena. Tuhotyön taustalla ei ole taimia pois maasta nyppinyt eläin, vaan maan toistuva jäätyminen ja sulaminen, joka nostaa heikosti juurtuneita taimia maasta.
Rousteeksi kutsuttu ilmiö on tuttu myös pelloilta, joille nousee joka vuosi uusia kiviä syvemmistä kerroksista.
Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Jaana Luorasen mukaan menneeseen talveen liittyy lukuisia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa taimille vaurioita.
”Erityisen herkkiä roustetuhoille on heikosti juurtuneet tai juurtumattomat taimet, kuten syksyllä istutetut taimet. Rousteen riskiä lisää maan hienojen ainesten osuus, eli karkeilla mailla riski on pienempi”, hän kertoo.
Tammi-helmikuun vähälumisuus yhdistettynä koviin pakkasiin on voinut altistaa taimia myös pakkasvaurioille.
”Kasvupaikalleen jo mukautuneilla taimilla riski tuhoihin on pieni, mutta viime vuonna syys-lokakuussa istutetut taimet ovat tuhoille herkempiä”, Luoranen arvioi.
Aikaisin tullut kevät ja lumipeitteen sulaminen purkaa tehokkaasti myös taimien pakkaskestävyyttä. Keskitalvella lyhyiden lämpöjaksojen jälkeen taimilla on Luorasen mukaan kyky uudelleen karaistua, mutta kevättä kohti mentäessä ne menettävät kyvyn.
”Maaliskuun lämpimien kelien seurauksena taimilla on suuri riski vaurioitua, jos myöhemmin keväällä tulee vielä kovia yli 10 asteen pakkasia. Sekä neulaset, ranka että silmut voivat vaurioitua.”
Talvella lunta oli vähän ja se myös suli pois poikkeuksellisen aikaisin. Tämä yhdistettynä routaiseen maahan ja lämpimiin, aurinkoisiin ja osin tuulisiin päiviin voi Luorasen mukaan näkyä taimissa ahavatuhoina.
Ahavan eli kevätkuivuuden tuhot ovat harmillisen tuttu näky myös kotipuutarhoissa.
”Taimen versot hengittävät ja kuluttavat vettä, mutta eivät jäisestä maasta saa tilalle uutta. Tämän seurauksena neulaset ja versot voivat kuivua. Tuho näkyy keväämmällä neulasten punaisenruskeana värinä”, Luoranen kertoo.
Kasvupaikalle jo mukautuneet ja juurtuneet taimet selviytyvät Luorasen mukaan ahavatuhoista yleensä hyvin, mutta edellisvuonna istutetuilla taimilla kuolleisuus voi lisääntyä.
Metsänomistajan keinot ahavatuhojen estämiseksi ovat istutuskohteilla vähissä.
”Puutarhoissa kasveja voidaan peittää siihen tarkoitetuilla kankailla, mutta maastossa se ei onnistu”, Luoranen kertoo.
”Ainoa, mitä metsänomistaja voi tehdä, on huolehtia siitä, että ahavalle herkimmillä paikoilla eli yleensä etelärinteillä, taimet istutetaan mieluiten keväällä tai kesällä niin, että ne ehtivät juurtua ennen talvea.”
Ruskettuneet neulaset eivät enää toivu, johtui tuho sitten kuivuudesta, pakkasesta tai ahavasta. Luorasen mukaan taimi tai kasvi voi kuitenkin toipua, jos sen silmut, ranka ja juuret eivät ole vaurioituneet.
”Jos juuristo on säilynyt elossa, voi kuusen taimi lähteä kasvuun myös tyvellä olevista leposilmuista. Taimesta kuitenkin tule helposti monilatvainen pensas”, Luoranen sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
