Jokamiehenoikeuksia pidetään itsestään selvinä – ymmärretäänkö silti, millä tavoilla maanomistajalle voi aiheuttaa vahinkoa?

Se on minun oma marjametsäni, salainen sienipaikkani, lempimaisemani. Sen kiven päällä satumetsässä syön eväitäni. Lausahduksia, jotka voisivat olla kenen tahansa suomalaisen suusta.

Kytkös metsään syntyy usein jokamiehenoikeuksien kautta. Niitä käytetään laajasti ja arvostetaankin. Suuri osa metsäkäynneistä tehdään alueelle, jota välttämättä ei edes mielletä toisen omistamaksi. Metsä koetaan omaksi. Jokamiehenoikeudet ovat olleet aiemmin tärkeitä jopa hengissä pysymiseksi, nyt enemmän myös virkistäytymiseksi.

Ruotsin aiempi pääministeri Göran Persson pohdiskeli syksyllä Ruotsissa metsäseminaarissa sitä, miksi metsät herättävät niin paljon tunteita. Hän piti selvänä, että taustalla ovat osittain jokamiehenoikeudet. Metsät kun ovat vapaat kaikille kulkijoille, syntyy niihin ihan erilainen tunneside. Pelloilleen hän ei päästäisi ketään. Metsänomistajat ovat suhtautuneet myönteisesti vastuulliseen jokamieheen.

Jokamiehenoikeudet eivät saa aiheuttaa maanomistajalle vahinkoa. Tämän suurin osa ymmärtää. Oivalletaanko eri tapoja, miten maanomistajalle voidaan vahinko aiheuttaa? On helppoa ymmärtää puun taimien tuhoamisen haitat, mutta huomataanko, että esimerkiksi vaatimukset hakkuiden rajoittamisesta voivat aiheuttaa huomattavasti suurempia vahinkoja maanomistajalle.

Tällä hetkellä jokamiehenoikeudet puhuttavat metsänomistajia. He ovat huolissaan metsiensä käytön tulevaisuudesta. Metsänomistajan oikeudentajua koettelee se, että hänen metsiinsä on suunnitteilla lukuisia rajoituksia, joista hän kärsisi ja muut hyötyisivät. Esimerkiksi EU:n ennallistamisasetuksessa arvioidut hyödyt eivät näkyisi metsänomistajan arjessa. Tuntuu vastuuttomalta, että EU yleistää Suomeen arvioita rahallisista virkistyskäytön hyödyistä tutkimuksista maista, joissa jokamiehenoikeuksia ei ole.

Jokamiehenoikeudet, saavutettu etu, itsestäänselvyys – onko näin?

Ei välttämättä. Jokamiehenoikeuksien käyttäjien kannattaisi nyt yhdessä puolustaa metsänomistajan mahdollisuuksia metsiensä käyttöön. Jos metsänomistajan mahdollisuudet vaikkapa puun myyntituloihin romuttuvat, on tilalle löydettävä muuta. Jatkuvatko tällöin jokamiehenoikeudet entisellään, vai muuttuisiko metsässä liikkuminen luvanvaraiseksi? Metsänomistaja kysyi viime viikolla: ”täytyykö minun metsäni olla hollantilaisen komissaarin käytössä. Eivät sielläkään suomalaiset jokamiehet pääse metsään.” Hyvä kysymys.

Oikeuksista seuraa yleensä velvollisuuksia. Kehotan jokamiestä- ja naista pohtimaan, kokeeko hän minkäänlaisia velvollisuuksia metsänomistajia kohtaan.

Kirjoittaja on Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton metsäjohtaja