Maapallon pohjoisimmat kuhat polskivat Sodankylässä

Moottorikaira surahtaa vaarojen keskellä uinuvan Unarinjärven metriseen kevätjäähän Sodankylässä. Kairan kuskina on Unarin ammattikalastaja Jari Annala, joka rentoutuu kevätauringon kuumassa kulotuksessa pilkkiavannon reunalla.

Pilkkijakkaralle pääseminen niittaa talven kalastuskauden viimeisen sivun. Miehen päätyönä on nuotanveto, jossa saaliiksi tulee kuhaa, ahventa, haukea, muikkua sekä kuoretta ja madetta.

Tältä keväältä nuottauskamppeet on sullottu varastoon. Vaikka jää on vielä paksua, se puikkoontuu kevään lämmössä ja heikkenee nopeasti.

Pilkkiminen on Jari Annalalle kevään harvinaista herkkua, kun päätyönä on lähes päivittäinen nuotanveto Unarinjärvellä. Kuva: Kari Lindholm

”Vedimme nuotan tänä talvena vain 25 kertaa, kun normaalitalvina määrä voi olla jopa 70 kertaa. Keskitalvella oli niin kovat pakkaset, ettei haluttanut lähteä jäälle.”

Ahventen sukuun kuuluva kuha (Sander lucioperca) on valloittanut lappilaisia järviä ja jokia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Maapallon pohjoisimmat luontaisesti lisääntyvät kuhakannat löytyvät Sodankylän Orajärvestä ja Unarinjärvestä, johon emokalat istutettiin 2000-luvulla.

Kuhan pilkinnässä käytetään yleensä ärsytysvärejä, eikä punaisen, keltaisen, sinisen tai vihreän pilkin siimaan sitova kalastaja osu harhaan.

Kevät on ollult poikkeuksellisen lämmin myös Sodankylässä, eikä käsineille tarvetta. Kuva: Kari Lindholm

”Tämän väriseen kuha iskee, jos iskee. Näillä vesillä ei ole vielä oikein opittu pilkkimään kuhaa, mutta ahventa pilkitään senkin edestä”, papukaijaväreissä komeilevaa tasapainopilkkiä uittava Annala selvittää.

Kuhat siirtyvät keväällä syvänteistä matalikoille, joista pilkkijät niitä tavoittelevat. Kuhaa kannattaa odotella sitkeästi, eikä avannon vaihtamisella ole suurta kiirettä.

Pilkkivapa saa olla järää sorttia, ja siimaksi kannattaa valita venymätön siima, sillä luupää lucioperca on kovakitainen otus. Kuhan latinankielinen nimi on yhtä kuin haukiahven.

Kairaksi kannattaa ottaa suosiolla kuusituumainen isomusten varalle. Mittanauhaakin jäällä tarvitaan, sillä kuhan alamitta on 42 senttimetriä.

Unarinjärven syvin kohta on 25 metriä ja 16 metrin syvänteitä on useitakin. Annalan laskujen mukaan vain kahdeksan prosenttia järven pinta-alasta on nuottauksen kohteena.

Kuha iskee mielellään räväkänvärisiin vieheisiin, kuten kuvassa näkyvään papukaija-väriseen tasuriin. Kuva: Kari Lindholm

”Ei tästä kuhat kalastamalla lopu, mutta järven vesi on puhdistunut kalastuksen ansiosta.”

Annala sanoo viime kesien olleen harvinaisen lämpimiä Sodankylässäkin ja suosineen kuhan kutua. Suurimmat Unarinjärvestä ylös saadut yksilöt ovat olleet seitsemän kilon paikkeilla, mutta tavallisin saaliskoko on kahden kolmen kilon luokkaa.

”Kuhan väitetään käyttävän ravintonaan mieluiten kuoretta, mutta saaliksi jääneiden kuhien ravinnosta suurin osa on muikkua.”

Lapissa kuhat polskivat istutusten seurauksena myös Kemijärvessä ja Kemijoessa, Posion Suolijärvessä sekä Ylitornion ja Pellon kuntien alueella sijaitsevassa Miekojärvessä ja Vietosessa.

Siinä, missä kuoreen maku jakaa mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan, kuha on kiilannut itsensä suomalaisten keittiöihin. Toiset sanovat makua miedoksi, toiset mauttomaksi, mutta makuasioista ei voi kiistellä.

Kuhan alamitta on 42 senttimetriä. Lajin latinankielinen nimi (Sander lucioperca) tarkoittaa haukiahventa. Kuva: Kari Lindholm

”Kaikki kuhat viedään käsistä, mitä saan pyydetyksi. Kuhanpyynnistä tulee nykyään enemmän tuloa kuin muikunpyynnistä”, Unarinjärvestä 25 tonnia kalaa vuosittain nostava Jari Annala kertoo.