Kansallispuistojen suosio jatkuu – ulkomaisia ja suomalaisia kävijöitä kiinnostavat aivan eri asiat

Pienet laineet kimaltavat Suomen suurimmassa kanjonijärvessä, Hossan kansallispuistoon kuuluvassa Julma-Ölkyssä. Kanjonin seinämät kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen veden pinnasta. Veneilijän alla on vettä yhtä syvälti.

Entisajan kulkijat ovat tehneet kallioihin maalauksia, joista Hossan kansallispuisto on erityisen tunnettu. Kallioseinämästä avautuu rotkomainen luola, Pirunkirkko, jossa kerrotaan asuneen 400 vuotta sitten tietäjän.

Paikallisen tarinan mukaan tietäjä lupasi auttaa köyhää nuorukaista naimaan Vienan puolella asuvan suurkauppiaan kauniin tyttären.

Hinnaksi avusta tietäjä halusi morsiamen sielun ja nuorukainen suostui kauppaan. Menestyksen tuonut taika takasi kosioretken onnistumisen. Tietäjä tuli häihin perimään palkkiotaan, mutta sulhanen peruutti sopimuksen. Silloin tietäjä ryösti morsiamen taikavoimin.

Sulhanen lähti pelastamaan tyttöä, mutta löysi tämän sielunsa menettäneenä mielipuolena. Tietäjä sai tilanteessa surmansa, mutta ehti viime tekoinaan loitsia sulhasen kotkaksi, joka yhä vartioi sielutonta morsiantaan Hossassa kierrellen.

Tarinasta muistuttava petolintu pesii Julma-Ölkyn jyrkänteessä ja kaartelee veneen yllä. Se on kuitenkin haukka, eikä kotka.

Pirunkirkko eli Julma-Ölkyn seinämästä avautuva luola, jossa muinaisen tietäjän kerrotaan asuneen. Kuva: Anu Kovalainen

Kippari Pasi Paasovaara kertaa järveen liittyvää historiaa mehevästi. Hänen mukaansa matkailuvuosi kännistyi hyvin.

”Porukkaa on liikkeellä, viime vuotta enemmän.”

Paikallishistoriasta ovat erityisen kiinnostuneita kotimaiset matkailijat, ulkomailta tullaan ihailemaan Suomussalmen luontoa. Hossan lisäksi paikkakunnan vetonauloja on Raatteentie, jonne venäläiset hyökkäsivät voimalla talvisodan aikana.

Kanjonijärvi on noin kolme kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 10 metriä leveä. Kuva: Anu Kovalainen

Myös Tarja Korhonen Hossan luontokeskuksesta kertoo, että kesässä on positiivinen fiilis.

”Viime kesä oli hiljaisempi”, hän kertoo.

Vaikka Suomussalmi on rajan pinnassa, kansallispuisto ei juuri houkutellut venäläisiä matkailijoita ennen sotaa. Puistoon tutustuvat matkailijat ovat suurimmaksi osaksi Keski-Euroopasta.

”Osa viihtyy retkeilyautoineen paikkakunnalla pitkään. He eivät välttämättä kuitenkaan käytä kovin paljon palveluita vaan ovat hyvin omatoimisia.”

Tarja Korhonen kertoo, että suuri osa Hossaan tulevista keskieurooppalaisista on hyvin omatoimisia. Yleensä ulkomaiset käyttävät palveluita enemmän kuin kotimaiset retkeilijät. Kuva: Anu Kovalainen

Metsähallituksesta kerrotaan, että kansallispuistojen suosio jatkuu myös tänä vuonna. Suuri innostus retkeilyyn virisi koronan aikaan ja monet suomalaiset löysivät kotimaan kohteet uudella tavalla.

Viime vuonna kansallispuistoissa vierailtiin 3,55 miljoonaa kertaa ja se oli koronaa edeltäviä kesiä vilkkaampi. Suosituimpia kohteita olivat Pallas–Yllästunturin, Urho Kekkosen, Nuuksion, Kolin ja Pyhä–Luoston kansallispuistot.

Ulkomaalaisia puistokävijöistä on keskimäärin seitsemän prosenttia. Metsähallituksen tietojen mukaan he käyttävät tyypillisesti enemmän palveluja ja erityisesti ohjelmapalveluja kuin kotimaanmatkailijat.

Erityisesti Koloveden kansallispuisto on ulkomaalaisten vierailijoiden suosiossa. Puiston 14 600 vierailijasta noin kolmasosa on ulkomaalaisia.

Suurin osa ulkomaalaisista kävijöistä tulee Euroopasta: saksankieliseltä alueelta eli Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä, Ranskasta, Hollannista, Espanjasta, Italiasta, Tsekeistä sekä Englannista.

Vaikka kansallispuistojen lisääntynyt suosio on positiivinen muutos, on siinä myös ongelmia. Vierailijoiden lisääntyessä myös kulut nousevat. Lisäksi esimerkiksi Kolilla on jouduttu sulkemaan polkuja niiden kuluttua liikaa.