

Tien varressa kohoaa komea tukkipino. Puut ryskyvät, kun harvesteri kaataa runkoja entisellä laidunmaalla Kosken kylässä Salossa.
Alueelle istutettiin kuusta 1960-luvulla. Tiheän kuusikon alla kasvaa lähinnä sammalta.
Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum suunnittelee maidensa ennallistamista. Kuusikko saa lähteä, ja tilalle tulee monimuotoinen luonnonlaidun. Ennallistettavan alueen kahteen nurkkaan tulee kosteikkoja, joissa linnut viihtyvät keväällä ja kesällä.
Suunnitelmissa on vain yksi ongelma.
”Metsäkatoasetus kieltää, että puustoa ei saa hakata paljaaksi, jos naudat laiduntavat alueella”, von Limburg Stirum sanoo.
Von Limburg Stirum kasvattaa lihakarjaa. Herefordit laiduntavat luonnonlaitumilla kesäisin. Monimuotoisuuden lisääminen ja maisemanhoito on kartanon isännälle tärkeää.
”Ennallistamisen jälkeen täällä ei ole enää kuusen monokulttuuria. Vanha talouskuusikko ei lisää biodiversiteettiä.”

Hakkuun jälkeen laitumella kasvaa haapaa, mäntyä ja tammea. Vanhat haavat ovat todellisia luonnon monimuotoisuuden keitaita, sillä pehmeä puu houkuttaa lintuja ja hyönteisiä.
”Vuodessa täällä kasvaa heiniä ja kukkia. Muutamassa vuodessa puut järevöityvät ja näyttävät kauniilta”, von Limburg Stirum sanoo.
Kun tiheä kuusikko poistuu muiden puiden ympäriltä, puilla on tilaa ja valoa kasvattaa läpimittaa ja levittää latvuksiaan. Viereisellä laitumella vuonna 2005 tehtyjen ennallistamistoimien jäljet näkyvät jo selvästi: Vahvaoksaiset tammet ja männyt kurottavat kohti taivasta ja tarjoavat laiduntaville naudoille varjoa. Katajat täplittävät kallioista rinnettä.
”Kesäisin ihmiset pysäyttävät autojaan tien varteen ja tulevat katselemaan laidunta. Huomaa, että ihmissilmä pitää tästä maisemasta”, von Limburg Stirum sanoo.

Sekä EU:n ennallistamisasetus että metsäkatoasetus tähtäävät parempaan luonnon tilaan. Asetusten välillä vaikuttaa kuitenkin olevan ristiriita, sillä metsitetyn, entisen luonnonlaitumen ennallistaminen lihakarjan laitumeksi on metsäkatoasetuksessa osin kielletty.
Metsäkatoasetuksen mukaan metsäkatoa syntyy, kun metsää raivataan pysyvästi maatalouskäyttöön. Maa- ja metsätalousministeriön tulkinnan mukaan asetus ei vaikuta metsälaidunten hoitoon laiduntamalla, vaan riski metsäkadosta on olemassa vain avoimeksi raivattavien laitumien kohdalla.
Jos metsä on raivattu pelloksi 31.12.2020 jälkeen, alueella ei saa laiduntaa lihakarjaa.

”Perinnebiotooppien tekijöitä ei motivoi, että joku koko ajan sääntelee mitä saa ja ei saa tehdä. Tuottajat näkevät paljon vaivaa luonnonhoidon eteen, mutta tuntuu, että työtä ei arvosteta”, von Limburg Stirum sanoo.
Hän miettii, miten moni karjankasvattaja jaksaa enää kauaa ylläpitää elinkeinoaan, kun yleinen ilmapiiri on sitä vastaan.
Hän ihmettelee etenkin sitä, että laiduntavaa karjaa tarvitaan perinnebiotooppien ylläpitämiseen, mutta nykyään lehmää pidetään lähes yksinomaan pahana eläimenä siitä koituvien päästöjen takia. Monimuotoisten elinympäristöjen ylläpitäjänä nauta ei juuri saa kiitosta.
Kaikki perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat uhanalaisia, suurin osa jopa äärimmäisen uhanalaisia. Von Limburg Stirumin mukaan nyt tarvitaan ymmärrystä kokonaisuudesta ja poliittista tahtoa pelastaa olemassa olevat arvokkaat elinympäristöt.
”Lisäksi tarvitaan tutkimusta eri laidunnusmenetelmien hiilensidontapotentiaalista, lehmien ilmastovaikutus ei ole niin mustavalkoinen asia kuin mitä annetaan ymmärtää”, hän sanoo.
”Vaikuttamisen aika on nyt. Ei voi olla niin, että nautakarjapihattoa ei saa perustaa metsänreunaan tai paikkaan, jossa se sulautuu hyvin maisemaan ja rakennuskustannukset ovat peltoa pienemmät.”
Von Limburg Stirum rakensi uuden pihaton metsän ja pellon rajalle vuonna 2013. Metsäkatoasetuksen mukaan sellaista ei nykyään enää saisi rakentaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
