Suomalainen Seppo Puustinen vahtii metsästäjien etuja Brysselissä

Siinä, missä keynote-puhujat, someinfluensserit ja julkkikset hinkuvat huomiota ja pyrkivät julkisuuteen, harmaat eminenssit huseeraavat politiikan taustajoukoissa. EU-kuviot ovat tulleet Puustiselle tutuiksi, sillä hän on asunut kohta 27 vuotta Brysselissä ja työskennellyt ennen Facea muun muassa asianajajana ja EU-komissiossa.

Vuonna 2020 hän siirtyi EU-komissiosta Facen eli Eurooppalaisten metsästäjien kattojärjestön palvelukseen käsittelemään lyijyasioita.

”Silloin sain työpöydälleni komission esityksen, jossa haluttiin kieltää lyijyn käyttö kosteikkoalueilla. Se oli lähtökohtaisesti merkitykseltään pieni asia, sillä valtaosissa EU-maita lyijyn käyttö oli jo kielletty vesilintujen ampumisessa tai kosteikoilla.”

Puustisen mukaan ongelmallinen asetuksesta saatiin ottamalla kosteikon epämääräinen määritelmä Ramsar-sopimuksesta ja säätämällä metsästäjille syyllisyysolettama.

”Silloin esityksestä saatiin luotua monsteri, jota on vaikea soveltaa käytännössä. Ehkä tämä oli laatijoiden tarkoitus.”

Lyijyhauleja sisältävien patruunoiden käyttäminen kosteikoilla kiellettiin 16.2.2023 alkaen. Kuva: Taina Renkola

Puustisen mukaan EU:n hyvänä tavoitteena oli harmonisoida eurooppalaisia käytäntöjä, mutta tälläkään hetkellä käytännöt eivät ole yhtenäiset.

”Suomi on monessa asiassa ainoa, joka tulkitsee EU-asetuksia kirjaimellisesti. Niin on myös kosteikkoasiassa. Tsaarin ajan haamu elää virkamieskunnassa.”

Tällä hetkellä Puustista työllistää suunnitteilla oleva lyijyammuskielto, jolla halutaan kieltää lyijyhaulien ja -luotien käyttö. Kuvassa täyskupariluoteja. Kuva: Lari Lievonen

Tällä hetkellä Puustista työllistää suunnitteilla oleva lyijyammuskielto, jolla halutaan kieltää lyijyhaulien ja -luotien käyttö Euroopassa kokonaan maanpuolustusta ja muuta viranomaiskäyttöä lukuun ottamatta. Euroopan unionin kemikaaliviraston (ECHA) rajoitusehdotus on tällä hetkellä komissiolla muokattavana. Esitystä odotetaan aikaisintaan helmikuussa, mutta se voi myös viivästyä eri syistä.

”Komission esitykset menevät yleensä aina jossakin muodossa läpi, kuten ennallistamisasetus osoitti. Ne ovat kuin juna, jota ei voi pysäyttää. Ainoa mahdollisuus on vaikuttaa lakiesityksen sisältöön.”

Puustinen povaa, että asia ei tule kuitenkaan menemään läpihuutojuttuna läpi EU:ssa.

”Toteutuessaan ehdotus vähentäisi merkittävästi Euroopan lyijyammustuotantoa samaan aikaan kun ammuksista on pulaa ja käynnissä on Ukrainan sota. Myöskään Natossa ei ole olemassa standardia lyijyttömille ammuksille. Tämä on kompleksinen kysymys, joten esitystä ei ole helppo saada läpi komission sisälläkään.”

Ehdotus edellyttäisi Puustisen mukaan lyijyn aiheuttamiin terveys- ja ympäristöriskeihin nähden ylimitoitettuja ja kalliita teknisiä ratkaisuja Euroopan ampumaradoille. Lyijyluotien käyttö ampumaradoilla voisi nimittäin jatkua vain jos radalla on ammuskerääjät tai hiekkavallit, joiden alle on tehty vettä läpäisemätön rakennelma, katto sekä sadevesijärjestelmien poistojärjestelmä.

Lyijyhaulien käytön jatkuminen edellyttäisi kemikaaliviraston esityksen mukaan vuosittaista vähintään 90 prosentin keräysvelvollisuutta, joka on mahdoton toteuttaa käytännössä. Huippuluokan kansainväliset haulikkoradat Euroopassa pääsevät noin 70 prosenttiin. Koska ampumaradoilla ei ole uudistuksiin rahaa, viraston esitys merkitsisi lyijyammuskieltoa.

Lyijyluotien käyttö ampumaradoilla voi jatkua vain jos radalla on ammuskerääjät tai hiekkavallit, joiden alle on tehty vettä läpäisemätön rakennelma, katto sekä sadevesijärjestelmien poistojärjestelmä.  Kuva: Jyrki Luukkonen

”Kokonaisuutena ajatellen esityksessä ei ole ympäristön kannalta järkeä, sillä reserviläiset ja viranomaiset saisivat jatkaa lyijyammusten käyttöä, mutta muilta ampujilta se olisi kiellettyä”, Puustinen toteaa.

”Kemikaalivirasto laski, että muutokset tulisivat maksamaan miljardin. Olin mukana tekemässä tutkimusta, jossa selvitettiin, kuinka paljon muutosten tekeminen maksaisi 20 000 eurooppalaiselle radalle. Summa oli 5–6 miljardia eli moninkertaisesti Kemikaaliviraston laskeman summan verran.”

”Suurin ongelmana valmistelussa on, että lakeja ja säädöksiä laativat ihmiset, joilla ei ole asiantuntemusta esimerkiksi aseista ja ammuksista”, Puustinen puuskahtaa.

Kemikaaliviraston arvion mukaan metsästyksessä käytettävistä lyijyluodeista kertyy luontoon noin 2400 tonnia 20 vuodessa. Jos vuosittaisen kertymän jakaa EU:n maapinta-alalla, lyijyä kertyy alle 0,3 grammaa vuodessa hehtaaria kohti. Onko tämä hallitsematon riski, johon pitää puuttua Euroopan tasolla”, Puustinen kysyy.

Puustinen arvelee, että seuraavana kieltokohteena tulevat olemaan haulipanosten muoviset osat.

Haulikon panoksia ammutaan satoja miljoonia.

”Vaikka itse hylsy yleensä kerätään pois, tulppa jää luontoon. Tämä on isompi ongelma kuin lyijyasia, joten jossakin vaiheessa tähän tullaan puuttumaan.”

Ongelma on se, että muutokselle pitäisi olla pitkä siirtymäaika. Ensin pitäisi nimittäin ratkaista, mikä on sellainen aine, joka suojaa piippua teräkseltä, mutta joka kuitenkin on oikeasti kylmissäkin olosuhteissa biohajoavaa.

Puustisella itsellään on vähitellen alkamassa uusi elämänvaihe, jossa hän totuttautuu uudelleen elämään Suomen maaseudulla.

”Olemme asuneet kohta 27 vuotta Brysselissä, jossa on reilu miljoona asukasta. Keuruulla, josta olemme ostaneet talon, asukkaita on vajaat 10 000.”

Keuruulle asettautumista tulee avittamaan ajokoiran pentu, joka on jo pistetty tilaukseen. Ainoa huoli ovat sudet, joille Puustinen ei usko löytyvän ratkaisua EU:n suunnasta.

Puustinen ei usko, että ratkaisua susiongelmaan tulee EU:n suunnasta. Kuva: Jarno Mela

”Susiasia on Suomessa itse kehitetty ongelma. Brysselistä tulevia asetuksia on noudatettu tulkiten niitä kirjaimellisesti, eikä ole hyödynnetty kansallista harkintavaltaa, kuten Ruotsissa. Tsaarin ajan haamu taas kummittelee”, Puustinen toteaa.