Ruotsissa sovelluksen kautta välitettävät suurpetohavainnot ovat tarkasti kaikkien nähtävillä

Ruotsin Metsästäjäliiton edustajat olivat viime viikolla eduskunnan eräkerhon vieraana ja samalla esittelemässä Ruotsin suurpetojen kannanhoitoa. Ruotsin metsästäjäliiton suurpetoasiantuntija Gunnar Glöersen kertoi paikalle saapuneille kansanedustajille muun muassa siitä, että Ruotsissa suurpetotutkimus on luonteeltaan avointa.

Ruotsissa erikseen luodun kännykkäsovelluksen kautta jokainen voi ilmoittaa havaintonsa ilveksestä, ahmasta, karhusta tai sudesta. Skandobs-sovelluksen kautta raportoidaan esimerkiksi erilaiset näköhavainnot, suurpetojen jäljet ja riistakamerakuvat. Metsästäjät keräävät myös DNA-näytteitä.

”Kaikki, mikä vaikuttaa kannan koon määrittämiseen, on avointa. Metsästäjät ovat iso osa tutkimusta”, Glöersen kertoi tilaisuudessa.

Tarvittaessa asiantuntijat tarkistavat havaintoja vierailemalla havaintopaikalla tai varmistamalla havainnon valokuvista.

Lähes kaikki havainnot ovat nähtävillä Rovbase.se sivulla. Tarkka havaintopaikka on zoomattavissa alle kilometrin tarkkuuteen. Esimerkiksi dna-näytteen keräyspaikan kohdalla on dna-symboli ja sitä klikkaamalla näkee havaintopäivämäärän ja paikan. Myös dna-tutkimuksen tuloksen ja näytteen id-numeron näkee kartalta symbolia klikkaamalla. Rovbase-sivusto toimii myös Norjassa.

Suomessa havainnot näkee 10 x 10 kilometrin tarkkuudella, ja ruutua klikkaamalla saa tietoa havaintojen määrästä. Dna-näytteet on kirjattu 5 x 5 kilometrin tarkkuudella.

Luonnonvarakeskuksen Katja Holmala sanoo, että Suomessa kerättyjä havaintotietoja ei voi näyttää yhtä tarkasti kuin Ruotsissa, koska havainnot sisältävät koordinaattien ja pisteisiin sisältyvien tietojen kautta EU:n GDBR-direktiivin mukaan salattavaa henkilötietoa tai henkilötiedoksi rinnastettavaa tietoa.

Vasemmalla Rovbase.se sivustolla näkyvät tehdyt dna-näytteet. Oikealla Luken suurpeto-havaintokartan näkymä. Kuva: Luonnonvaratieto.luke.fi/Rovbase.se

”Henkilötiedoksi katsotaan kartalla oleva sijainti, josta voidaan päätellä tallentaja tai petoyhdyshenkilö. GDBR on siitä haasteellinen, että henkilötiedoksi vertautuvaa tietoa on tosi monenlaista, ja jos sijainnista kartalla voi päätellä, sekin vertautuu henkilötietoon, jos ei loitonneta tai karkeuteta tarpeeksi kuvaa”, Holmala toteaa.

Yleinen tietosuoja-asetus on Euroopan unionin luoma asetus, jolla pyritään yhtenäistämään tietosuojaa koskeva lainsäädäntö EU:n jäsenvaltioiden kesken.

Lapin yliopiston lehtorina toimiva Jarmo Kiuru toteaa, että tietojen salaamisperusteena GDPR-perustelu on ontuva, sillä jokainen Tassu-järjestelmään käyttöoikeuden saanut voi kuitenkin katsoa kaikkia Suomen Tassu-havaintoja.

”Jotta perustelu olisi pitävä ja looginen, Tassu-järjestelmän käyttöoikeuksia pitäisi rajata myös Tassun käyttäjiltä, sillä nyt kaikki Tassu-käyttäjät näkevät tiedot, mutta eivät saa niitä antaa eteenpäin”, Kiuru toteaa.

Kiuru arvelee, että joka tapauksessa tiedot olisi kohtuudella anonymisoitavissa ja siten avattavissa kaikille asiasta kiinnostuneille.

”Velvollisuutta tähän viranomaisella ei taida kuitenkaan olla vaikka toisaalta viranomaisia koskee laki toiminnan julkisuudesta.”