Kaavoitus estää metsänomistajan hakkuut Viitasaarella: ”Tulisi edes päätös, josta voisi valittaa”

Pilvipeite lepää harmaana viitasaarelaisen agronomi Aapeli Piesalan omistaman Eteissaaren yllä Keitele-järven pohjoispäässä.

Harmaa on hyvä sävy kuvaamaan saaren tilannetta myös metsänomistajan näkökulmasta: saaren metsät ovat ajautuneet niin sanotun harmaan suojelun piiriin.

Tässä tapauksessa kaavoitus estää saareen aiotut metsänhoidollisesti perustellut avohakkuut, mutta maanomistaja ei ole oikeutettu saamaan metsäomaisuutensa käytön estämisestä korvausta.

Hakkuiden mahdottomuus valkeni Piesalalle keväällä, kun hän lähti suunnittelemaan kuuden hehtaarin avohakkuuta saaren keskellä kasvavaan uudistuskypsään kuusikkoon. Metsänhoitoyhdistys teki metsänkäyttöilmoituksen, mutta se ei johtanut hakkuiden aloittamiseen.

”Se ainut metsäyhtiö, jolla on lauttakalusto Keiteleellä, ei uskaltanut pitkällä tikullakaan harkita avohakkuita saaressa, kun tilanne on näin epäselvä”, Piesala tiivistää tilanteen.

Ongelma juontaa juurensa kaavoitusasioihin ja niiden tulkintoihin. Piesalan omistama Eteissaari on rantayleiskaavassa merkitty MY-alueeksi eli metsätalousalueeksi.

Se tarkoittaa, että saarella on erityisiä ympäristöarvoja, mutta niistä huolimatta siellä voidaan harjoittaa metsätaloutta. Ongelmaa ei siis pitäisi olla, eikä niin ollutkaan, kun saaren alkueräinen rantakaava vahvistettiin vuonna 2002.

Tilanne muuttui olennaisesti epäselvemmäksi kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2012, kun Viitasaaren kaupunki tiukensi kaavaa. Se teki kaavaan lisäyksen, joka kielsi Eteissaaren hakkuut lähempänä kuin 200 metriä rantaviivasta. Kun raja vedettiin niin kauas rannasta, se tuli käytännössä estäneeksi kaikki avohakkuut Eteissaaressa.

Näin saaren metsien kohtalo oli liukunut harmaaksi suojeluksi kutsuttuun epämääräiseen tilaan.

Jotta saaren metsien käyttö olisi vieläkin kimurantimpi tulkita, kaavamuutoksen sanamuoto oli jätetty harmillisen epämääräiseksi. Kaavassa lausutaan, että avohakkuut saaressa on ”pääsääntöisesti” kielletty. Tulkinnoille altis muotoilu ”pääsääntöisesti” jättää hakkuiden mahdollisuuden kiusallisesti roikkumaan.

”Jos kaava esimerkiksi kieltäisi avohakkuut täysin, niin silloin muutoksenhaku olisi helpompaa. Nyt tilanne on epämääräinen, koska kuka antaa merkityksen sanalle pääsääntöisesti”, Piesala kysyy.

Eteissaari näkyy monelle valtatie 4:n käyttäjälle Hännilänsalmen sillan kohdalla vähän ennen Viitasaarta. Kuva: Petteri Kivimäki

Piesala haki kaupungilta poikkeuslupaa, joka mahdollistaisi päätehakkuun tavanomaisia suojavyöhykekäytäntöjä noudattaen. Elinympäristön ja asumisen palvelualuejohtaja ohjasi hakemaan maisematyölupaa rakennusviranomaiselta.

Tie nousi silläkin suunnalla pian pystyyn.

”Koska kaavassa ei vaadita maisematyölupaa, ei sitä voida myöntää. Ja jos kaupunki maisematyöluvan myöntäisi, se ei olisi hallinto-oikeudessa lainvoimainen, eikä mikään metsäyhtiö tohtisi silloinkaan hakata”, Piesala arvelee.

Yksittäisen metsäomistajan hakkuuoikeuksien lisäksi Eteissaareen liittyy myös laajemmin alueen ympäristöä ja metsänomistaja koskettava uhka.

Keiteleen pohjoispäässä sijaitseva saari on altis myrskytuhoille, joita sen metsissä on jo rajoitetusti ollut. Siksi vanhaan kuusikkoon kohdistuvat avohakkuut saaressa olisivat Piesalan ja myös metsänhoitoyhdistyksen mukaan perusteltuja tuhoriskien minimoinnin näkökulmasta.

”Jos saaren keskellä oleva vanha kuusikko menee myrskyssä nurin, on realistinen riski sille, että tuhoalueelle iskee kirjanpainaja, joka levittää kuoriaistuhot lähisaarien ja mantereen metsiin.”

Piesala pyysi Metsäkeskukselta lausunnon, jonka toivoi puoltavan hakkuita juuri tästä syystä. Vastauksessaan Metsäkeskus totesi, että metsätuholaki ei mahdollista ennakoivia toimia.

Vanha kuusikko saaren keskellä on myrskytuhoille ja niitä seuraaville kirjanpainajille altis. Pelkona on, että saareen mahdolllisesti iskevä kuoriastuho leviää kapean salmen yli ympäröiviin metsiin. Kuva: Petteri Kivimäki

Piesala on soittanut asian tiimoilta lukuisia puheluita, vaihtanut tekstiviestejä ja keskustellut viranhaltijoiden kanssa väsyksiin asti.

”Kukaan ei tunnu ottava asiassa vastuuta, eikä päätöstä, mitä metsälle voisi tehdä. Hakkuut täysin kieltäväkin päätös olisi parempi kuin nykytilanne, koska siitä voisi edetä valittamalla”, Piesala hymähtää.

Kaupungin mukaan Eteissaaren vanhassa kuusikossa olisi mahdollisia tehdä poiminta- ja luontaisia suojuspuuhakkuita. Metsänhoitoyhdistyksen saaren hakkuista antaman lausunnon mukaan ne kuitenkin altistavat metsän myrskytuhoille.

Tilanne on Piesalan mukaan pahasti solmussa ja rikkoo maanomistajan oikeutta päättää metsistään.

”En voi päättää, miten metsiä hoidetaan. Jos hakkuut tehdään kuten kaupunki suosittelee ja myrskytuho tulee, velvollisuus korjata tuhopuu lankeaa kuitenkin minulle.”

Silti Piesala on optimistinen asioiden selviämisen suhteen niin, että metsäasiantuntijoiden suosittamalla tavalla tehdyt hakkuut voidaan toteuttaa.

”Uskon, että vuoropuhelu kaupungin kanssa tuottaa kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen.”

Toiveelle on vahvat perusteet. Se toinen vaihtoehto on maanomistajan kannalta lievästi muotoiltuna harmillinen: saaren jääminen harmaan suojelun epämääräiseen välitilaan epämääräiseksi ajaksi.