Muun muassa energiapuun keruu metsistä vähentää maahan päätyvää orgaanista ainetta. Sen uskotaan pienentävän maaperän hiilinielua. Kuva: Kimmo Haimi
Tämä selittää Ruotsin ja Suomen metsien hiilinielun eroa
Nopeat muutokset näkyvät Ruotsin mittauksissa vasta viiveellä.Tilaajalle
Lämpötilan muutos on yksi tärkeimpiä tekijöitä, jonka uskotaan selittävän erilaisia tuloksia Ruotsin ja Suomen metsien hiilinieluista. Kuva: Pekka FaliSuomessa nousi kohu, kun ilmeni, että Ruotsissa on saatu täysin erilaisia tuloksia metsien hiilinieluista kuin Suomessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreiden tietojen mukaan Suomen metsistä oli tullut hiilen lähde, kun Ruotsin metsät jatkoivat tehokkaana hiilinieluna.
Suomessakin puusto on edelleen hiilinielu, mutta päästölähteeksi metsät on kääntänyt maaperä. Metsien biomassa oli hiilinielun puolella 13 miljoonaa tonnia vuonna 2023. Sen sijaan turvemaat eli metsäojitetut suot päästivät hiilidioksidia 11,6 miljoonaa tonnia. Muita kasvihuonekaasupäästöjä syntyi metaanista ja typpioksiduulista.
Luken tutkimuksissa paljastui myös, että kivennäismaiden hiilivarasto ei enää kasvanut. Hiilivaraston kokoon vaikuttaa se, paljonko maaperään tulee orgaanista ainesta pudonneista oksista, neulasista, lehdistä ja kuolleista varvuista. Hakkuualueilla sitä jää hakkuutähteistä.
”Tutkimusten mukaan kariketta päätyy maaperään aiempaa vähemmän. Hakkuualueilla selkeä syy on oksien ja havujen kerääminen bioenergiaksi. Tutkijat ovat myös havainneet, että puiden latvusten alaraja jää aiempaa korkeammalle. Kuutiomäärältään saman kokoinen puu ei tuota enää niin paljon neulasia maaperään”, kuvailee Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Jari Liski, joka on tutkinut maaperää, hiilen kiertoa ja ilmastonmuutosta.
Muitakin syitä on: Ilmaston lämpenemisen myötä biomassan hajoaminen maassa on nopeutunut. Lisäksi hakkuut ovat lisääntyneet. Puuston kasvusta kuluu Luken mukaan nykyisin noin 90 prosenttia hakkuisiin ja luonnonpoistumaan, kun 2010-luvun alussa koko poistuma oli reilut 70 prosenttia.
”Suomessa turvemaiden laskentatapaa muutettiin, koska siitä puuttui havaittu oleellinen tieto.”
Ruotsin ja Suomen hiililaskelmat olivat hyvin vertailukelpoisia siihen saakka, kunnes kasvun ja poistuman suhde alkoi muuttua. Lisäksi Luke muutti suometsien laskentamallia.
”Suomessa turvemaiden laskentatapaa muutettiin, koska siitä puuttui havaittu oleellinen tieto, että turpeen hajoamiseen vaikuttavat myös hiilisyöte, lämpötila ja kosteus”, Liski kertoo.
Laskentatavan muutos näkyi äkillisesti tutkimustuloksissa. Ruotsissa mittauksia taas tehdään eri tavalla eikä esimerkiksi lämpötilan muuttuminen ilmene tuloksista kovin nopeasti.
Ruotsissa hiilivaraston muutos arvioidaan maaperänäytteiden perusteella. Näin on tehty 1990-luvulta alkaen. Näytteet otetaan valtakunnallisen metsäinventoinnin yhteydessä samoilta koealoilta.
”Kullakin koealalla käydään kymmenen vuoden välein. Eri mittausten välille piirretään suora viiva, jolla arvioidaan maaperän hiilimäärän muutos mittausjaksolla, sitä ennen ja sen jälkeen viimeiseen inventaariovuoteen. Kun mittauksia on ehditty tehdä kolme kertaa, käytetään niiden keskiarvoa”, Liski toteaa.
Vaikka eri koealoilla käydään vuorovuosina, mittausviivettä tulee kohtalaisen paljon.
”Siksi nopeat muutokset, kuten lämpötilan kohoaminen, näkyvät tuloksissa vasta viiveellä.”
Tämä saattaa selittää ainakin osan Suomen ja Ruotsin erilaisista tuloksista. Osa voi tulla puuston eroista, sillä Etelä-Ruotsissa ollaan jo lehtimetsävyöhykkeellä.
Luke mainitsee perusteluissaan myös soiden määrät: ”Metsäojitettujen soiden turpeen hajoamisesta aiheutuva hiilidioksidipäästö on Suomessa suuri, koska ojitettuja turvemetsiä on meillä pinta-alallisesti paljon. Ruotsissa niitä on miljoona hehtaaria, kun Suomessa niitä on yli neljä miljoonaa hehtaaria.”
Liskin mukaan Suomen ja Ruotsin mittaukset ovat tuottaneet yleensä samankaltaisia tuloksia.
”Kummassakin maassa metsien kasvun lisääntyminen 1970-luvulta lähtien oli varsin nopeaa, kuten hakkuiden määräkin. Ja jos vertaa muuallekin, metsien kasvun kiihtyminen on sittemmin taittunut monessa maassa.”
”Yhtä lailla turvemaat ovat Ruotsissakin päästölähteitä. Ruotsin kasvihuonekaasuinventaarioissa 1990-luvulla kivennäismaiden maaperän hiilinielu oli puolet siitä, mitä biomassalla, ja niin oli Suomessakin.
Vuoden 2010 tienoilla Ruotsin Naturvårdsverket otti yhteyttä Suomeen ja halusi tietää, tuottavatko maiden hiililaskelmat samanlaiset tulokset, vaikka ne saadaan eri menetelmin.
”Pääsimme hiilivarastossa ja sen vuosimuutoksessa lähelle toisiamme. Ruotsin menetelmällä sen hiilivarasto oli 1 670 miljoonaa tonnia ja Yasso07-laskennan mukaan 1 580 miljoonaa tonnia. Hiilivaraston muutoksen arviot olivat 7 ja 2 miljoonaa tonnia vuodessa.
Suomi käyttää Liskin alun perin kehittämää Yasso07-mallia. Myöhemmin mallia on hiottu hänen tutkimusryhmissään ja yhdessä Luken kanssa.
Alkuvaiheen malli syntyi matemaattisesti suuntautuneiden metsänhoitajien innostuksesta, mutta kun tiedolle oli kysyntää, piti tiedonkeruu ja laskenta saada täysin ammattimaiselle pohjalle.
”Ajattelin, että tulosten laskemisessa on ryhdyttävä yhteistyöhön oikeiden matemaatikkojen kanssa. Tarvitsimme myös paljon lisää mittauksia. Filosofiani oli, että kerätään kaikki saatavilla olevat mittaukset ja käytetään parasta matemaattista asiantuntemusta.”
Yasso07-mallin koodi on ollut avoimesti saatavissa, ja menetelmää käyttävät monet muut Euroopan maat, esimerkiksi Norja, Sveitsi ja Itävalta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
