Miltä näyttää saha- ja vanerikoivun tulevaisuus, jos koivutukin tarjonta kasvaa sekametsien yleistyessä?

Ilmastonmuutos haastaa metsänkasvatusta, kun hellejaksot lisääntyvät ja myrskytuhot yleistyvät. Havupuuvaltaisissa metsissä, joita Suomessa riittää, riskinä ovat etenkin kuusikoiden hidastunut kasvu ja laajat kaarnakuoriaistuhot. Niitä on jo nähty laajasti Keski-Euroopassa.

Metsien ilmasto- ja tuholaiskestävyyden parantamiseksi tutkijat ovat jo pidempään suositelleet lehtipuiden määrän lisäämistä ja sekametsien kasvattamista. Samalla vähennetään juurikäävän kaltaisten tuhonaiheuttajien vaikutuksia. Monipuolisempi puulajisto edistää myös metsäluonnon monimuotoisuutta.

Lehtipuiden määrää on pyritty lisäämään muun muassa päivittämällä sekametsien kasvatusohjeet osaksi metsänhoidon suosituksia. Metsäluonnossa muutokset näkyvät hitaasti. Silti jo muutamassa vuosikymmenessä lehtipuuta pitäisi olla aiempaa enemmän tarjolla metsäteollisuuden jalostettavaksi.

Teollinen kysyntä ja aktiiviset puumarkkinat edistävät osaltaan lehtipuiden kasvattamista. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan Suomen metsäteollisuudessa käytettiin vuonna 2024 lehtipuuta kaikkiaan kymmenen miljoonaa kuutiometriä.

Tästä noin miljoona kuutiometriä oli vaneri- ja sahateollisuudessa jalostettua tukkia. Loput käytettiin kuitupuuna massateollisuudessa.

Lehtipuun osuus on suhteellisen pieni, sillä kaikkiaan metsäteollisuudessa käytettiin tukki- ja kuitupuuta lähes 62 miljoonaa kuutiometriä.

Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Suomen metsien puustosta kuitenkin noin viidennes on lehtipuuta. Siitä 80 prosenttia on koivua.

Koivun hallitseva osuus selittää sitä, miksi muita lehtipuulajeja hyödynnetään vain vähän. Esimerkiksi haapa päätyy usein energiaksi tai selluksi.

Toisaalta luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta järeät haavat suositellaan nykyään jätettäväksi metsään tarjoamaan elinympäristöjä useille lajeille.

Koivun ohella myös muista lehtipuista valmistetuille puutuotteille olisi vähintään pienimuotoista kysyntää.

Monen suomalaisen sauna on vuorattu ulkomaisesta haavasta tai lepästä tehdyllä paneelilla. Arvokkaampaa olisi, jos nämä puut olisivat kasvaneet kotimaan metsissä.

Saunojen ohella muitakin käyttökohteita riittää, ja lämpenevä ilmasto mahdollistaa myös jalojen lehtipuiden kasvattamisen eteläisessä Suomessa.

Koivutukin suhteellisen pieni käyttömäärä hieman yllättää. Koivuvaneria valmistavia tehtaita on Suomessa muutama, mutta isomman mittaluokan koivusahoja vain yksi.

Koivu on kuitenkin arvostettu raaka-aine esimerkiksi puusepänteollisuudessa. Miksei sille ole enempää kysyntää?

Yksi syy lienee koivun hinta, jota nostavat puunhankinnan kustannukset. Koivu kasvaa usein sekapuustoisilla kohteilla, joissa hakkuukertymä jää pieneksi ja korjuu on kalliimpaa. Muilla lehtipuulajeilla korjuun hintavaikutus on vielä suurempi.

Koivun hankintaa haastaa myös raaka-aineen vaihteleva laatu. Nila-aikana koivun kuori irtoaa helposti, eikä puu kestä varastointia. Siksi kesäaikana koivutukkia voi päätyä selluksi tai jopa energiaksi. Koivut ovat usein myös oksaisia, ja ne ovat herkkiä hirvi- ja lumituhoille sekä korjuuvaurioille.

Nykyinen tilanne puumarkkinoilla on johtanut koivutukin osalta sekä tuotannon supistumiseen että hankinta-alueiden laajenemiseen.

Koskisen Oyj osti Iisveden Metsä Oy:n liike­toiminnan vahvistaakseen levyteollisuutensa raaka-aineen hankintaa. Metsä Wood taas päätti sulkea Suolahden vaneritehtaat, jotka ovat jalostaneet myös koivua.

Ulkomaisen lehtipuun merkitys puutuoteteollisuuden raaka-aineena oli suhteellisen pieni jo ennen Ukrainan sotaa. Vaikka itäraja avautuisi uudelleen, puun tuonti tuskin palautuisi ennalleen.

Koivua jalostavalla metsä­teollisuudella on mennyt viime aikoina kohtalaisen hyvin. Kallistunut raaka-aine on saatu siirrettyä lopputuotteiden hintaan, ja sivutuotteiden kysyntä on ollut vahvaa. Venäläistuotteiden poistuminen Euroopan markkinoilta on lisännyt suomalaisten koivutuotteiden kysyntää rakennusalan vaikeuksista huolimatta.

Tulevaisuus voi kuitenkin tuoda haasteita suomalaiselle metsäteollisuudelle. Ukrainassa toivottavasti saavutettava rauha johtanee jollakin aikavälillä Venäjään kohdistuneiden talouspakotteiden purkamiseen.

Metsäteollisuuden elinvoimaisuus edellyttää toimivia markkinoita, vakaita olosuhteita sekä varmaa raaka-aineen saatavuutta.

Myös sekametsien kasvattaminen osaltaan tukee näitä tavoitteita. Sekametsät eivät hyödytä pelkästään metsien ilmastokestävyyttä tai luonnon monimuotoisuutta vaan vahvistavat myös kotimaisen lehtipuuraaka-aineen saatavuutta.

Lehtipuun kasvava tarjonta mahdollistaisi koivun ja miksei myös muiden lehtipuulajien nousun nykyistä merkittävämmiksi teollisiksi raaka-aineiksi.

Erityisesti kotimainen koivu ansaitsisi kunnianpalautuksen. Se on vaaleaa, lujaa ja kestävää puuta, josta valmistetut tuotteet kestävät sukupolvelta toiselle. Jo nyt suomalainen koivu tunnetaan maailmalla muun muassa Alvar Aallon huonekalujen ansiosta. Tuo maine kannattaa pitää elossa.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2025.