Keski-Euroopan sahojen raaka-ainepulaan on olemassa yksi ratkaisu, jota osa asiakkaista vielä karsastaa

Raaka-ainepula nousi kuluneen vuoden ykkösongelmaksi Keski-Euroopan sahateollisuudessa.

”Suurin osa meidän sahoistamme Itävallassa ja Saksassa pysäyttää tuotannon vuodenvaihteessa kolmeksi viikoksi, koska tukkipuuta ei ole saatavilla riittävästi”, itävaltalaisen Pfeiferin toimitusjohtaja Michael Pfeifer kuvasi ajankohtaista tilannetta joulukuun alussa pidetyssä webinaarissa.

Keski-Euroopan sahat ovat viime vuosina pyörineet pitkälti vahinkopuun varassa. Myrskyt ja kirjanpainajatuhot toivat sahoille kosolti halpaa puuta aina viime kesään asti.

Siitä lähtien raaka-ainetta ei ole ollut saatavilla riittävästi ja ensi vuonna ongelman odotetaan vain kärjistyvän.

”Tuotanto laski tänä vuonna 15–18 prosenttia ja minun arvioni on, ettei tuotanto ensi vuonna ainakaan kasva”, Pfeifer ennustaa.

”Sahojen tuotanto ei tänä vuonna laskenut kehnon myynnin, vaan nimenomaan tukkipulan vuoksi”, Pfeiferin järjestämässä webinaarissa puhunut Holzkurier-lehden päätoimittaja Gerd Ebner vahvisti.

Keski-Euroopan sahat olisivat 2025 pystyneet myymään enemmän sahatavaraa, jos raaka-ainetta olisi ollut saatavilla riittävästi. Kuva: Werner Bachmeier

Keski-Euroopan, erityisesti Itävallan ja Saksan yksityisten metsänomistajien kannalta asetelma sitä vastoin on lupaava.

Vahinkopuun ylitarjonnan vuoksi tukkipuun hinta laski esimerkiksi Itävallassa niin alas, ettei hakkaaminen ja myyminen enää kannattanut. Nyt sahateollisuuden edunvalvojat lähes rukoilevat, että metsänomistajat tarjoaisivat puuta myytäväksi.

Tällainen kysyntä nostaa tukkipuun hintaa. Mitään äkkijyrkkää nousua ei tosin ole odotettavissa.

Sahateollisuuden lopputuotteiden kysyntä ei Ebnerin mukaan kasva 2026 merkittävästi, ei kotimarkkinoilla Euroopassa eikä myöskään tärkeimmillä vientimarkkinoilla eli USA:ssa ja Kiinassa.

”Ensi vuonna ei vielä nähdä mitään suurta kasvua. Hyvin matalalta tasolta mennään kyllä ylöspäin, mutta se ei taida riittää mihinkään suureen suhdannenousuun”, Ebner puntaroi.

Pulaa Keski-Euroopassa on nimenomaan kuusesta ja se on hyvää vauhtia muuttumassa krooniseksi.

Kirjapainajien ja myrskyjen tuhoamien metsien elpyminen entiselleen vie aikaa. Eikä kasvu ole muuttuneiden ilmasto-olosuhteiden vuoksi välttämättä enää sellaista, että se tyydyttäisi sahateollisuuden tarpeet.

Michael Pfeifer muistuttaa, että sahoja ja puuta jalostavia tehtaita on Euroopassa nyt paljon myynnissä. Kuva: Werner Bachmeier

Raaka-aineongelmia pidetään yleisesti markkinoilla myös yhtenä syynä siihen, että Stora Enso harkitsee Keski-Euroopan sahojen myymistä.

Kilpailijat seuraavat tilannetta tarkasti. Mahdolliset myynnit muuttavat alan yritysten voimasuhteita ja voivat johtaa myös kapasiteetin alasajoon.

Muutama vuosi sitten Pölkyn Suomesta ostanut Michael Pfeifer vielä tässä vaiheessa paljasta omia korttejaan.

”Keski-Euroopassa on paljon sahateollisuusyrityksiä myynnissä. Sekoitetaanko meidän alamme kortit ensi vuonna uudestaan? Kyllä, on minun yksiselitteinen vastaukseni”, Pfeifer pyöritteli webinaarissa.

Pfeiferilla ollaan vakuuttuneita siitä, että männyn merkitys Keski-Euroopan sahateollisuuden raaka-aineena kasvaa, vaikka esimerkiksi rakennusteollisuudessa mäntyä vielä karsastetaan. Kuva: Werner Bachmeier

Pfeiferilla lähdetään siitä, että männyn merkitys kuusen korvaajana kasvaa vääjäämättä.

”Mänty nousi jo tänä vuonna tärkeäksi raaka-aineeksi ja ensi vuonna siitä tulee vielä tärkeämpi”, toimitusjohtaja linjaa. Kaikki asiakkaat eivät tosin vielä ole vakuuttuneita männyn käyttökelpoisuudesta.

”Tässä sahateollisuudella ja puunjalostusteollisuudella on yhteinen haaste. Meidän pitää pystyä kasvattamaan männyn suosiota erityisesti puurakentamisessa”, paneelikeskusteluun osallistunut Pfeiferin sahatavaramyynnistä vastaava johtaja Leonhard Scherer painotti.