Suuren muutoksen edellä omaisuuden suojaakin koetellaan, sanoo konsultti ja saamelaisaktiivi Inka Musta – ”Pyhiä lehmiä ei saa olla”

”Metsäsektorilla, kuten muillakaan aloilla, ei ole herätty tulossa olevan muutoksen suuruuteen”, sanoo yrityksiä vastuullisuusasioissa neuvovan Luontoa oy:n toimitusjohtaja Inka Musta.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaativat hänen mukaansa kaikilta valmiutta ajatella metsien käyttöä uudella tavalla.

Yrityksissä pitäisi pohtia tulevaisuutta, jossa kuluttaminen vähenee ja ekologinen kestävyys asettaa rajat talouskasvulle.

Tavallisen metsänomistajan taas tulisi nähdä, että metsätalouden hyväksyttävyys tarkoittaa muidenkin kuin paikallisten asukkaiden ja metsästä leipänsä tienaavien huomioimista.

”Kenellä on oikeus metsän hyötyihin ja kuka saa niistä päättää? Omaisuuden suojaa haastetaan jo nyt. Keskustelussa ei saa olla pyhiä lehmiä, joita ei saa käsitellä.”

Aina suojelu ei voi olla vapaaehtoista, Musta näkee. Päätösten pitäisi nojata dataan ja tutkimustietoon.

”Uskon, että asioita pitää viedä myös lainsäädännön kautta eteenpäin. Sertifiointi ja EU-lainsäädäntö vaativat tulevaisuudessa vaikutusten mittaamista ja läpinäkyvyyden arviointia.”

Esimerkiksi vesistöt eivät parane suojavyöhykkeiden metrimäärillä, vaan olennaista on vyöhykkeen vaikutus vesistökuormitukseen. Säästöpuiden määrän sijaan pitäisi laskea niiden vaikutusta lajistoon, ja niin edelleen.

Kiristyvät säännöt nostavat monen metsänomistajan niskakarvat pystyyn. Musta uskoo, että vastakkainasettelulta vältytään, jos uudet asiat tarjoillaan oikealla tavalla.

”Tutkimus osoittaa, että metsänomistajat haluavat kunnioittaa luontoa. Koko sektorin vastuulla on tuottaa palveluita, joiden avulla metsänomistaja voi ottaa vastuullisuuden huomioon.”

Musta työskenteli pitkään ympäristövastuun parissa Metsäteollisuus ry:ssä ja UPM:llä. Nyt takana on kaksi vuotta yrittäjyyttä yhdessä kahden muun perustajaosakkaan kanssa.

”Halusin lähteä tekemään itsenäisempää työtä ja itseni näköistä työelämää. Isoissa organisaatioissa muutos on hidasta, ja se toki turhauttikin.”

Luontoa oy:n perustaminen oli Inka Mustalle tilaisuus rakentaa entistä omaehtoisempaa työelämää. Entiset työnantajat metsäteollisuudessa ovat nyt yhteistyökumppaneita ja asiakkaita. Kuva: Carolina Husu

Siltoja Musta ei kuitenkaan ole takanaan polttanut. Entiset työnantajat ovat nykyisiä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita.

Luontoa palkkasi hiljattain johtavaksi luontoasiantuntijaksi Paloma Hannosen, joka on toiminut metsätaloutta kärkkäästi arvostelevissa luontojärjestöissä. Mustan mukaan rekrytointi on herättänyt kysymyksiä ja kiinnostusta metsäteollisuudesta.

”Hän tuo asiakkaille näkökulmaa kansalaisjärjestöjen puolelta. Näen sen vahvuutena, vaikka jotkut ovat sitä säikähtäneetkin.”

Järjestöilläkin olisi opittavaa, Musta toteaa. Hyvästä kehityksestä voisi kiittää, kun aihetta on, eikä vain rakentaa yhä uusia konflikteja.

”En usko, että jyrkimmät ympäristöjärjestöt tulevat koskaan taputtamaan yrityksiä selkään ja sanomaan hyvä, nyt on tehty tarpeeksi. Heillä on kirittäjän rooli. Mutta ihmiset on kohdattava ihmisinä. Metsäteollisuudessa työskennellessäni minua satutti, kun koin joskus tulevani kohdatuksi vain edustamani työnantajan kautta, en ihmisenä.”

Parhaillaan Luontoa pureutuu uudistavaan metsien käyttöön Koneen säätiön rahoituksella. Sanaparin taakse kätkeytyy ajatus, että luonto elpyy kielteisistä vaikutuksista, joita metsien käyttö on sille aiheuttanut. Esimerkiksi Metsä Group on ottanut termin käyttöön. Nyt sanoille tarvittaisiin konkreettista, tieteeseen perustuvaa katetta.

”Jotta voidaan sanoa, että metsätalous on uudistavaa, pitää tehdä kriteerejä, jotka määrittävät, mitä se tarkoittaa.”

Kuten moni nykypolven metsänhoitaja, Musta valitsi opintoalansa viehätyksestä luontoon. Hänen mielimaisemiaan ovat kotiseudun Inarin mäntykankaat ja avoimet jängät.

”En olisi silloin ikinä uskonut, että minusta tulee metsäteollisuuden edunvalvoja.”

Inarinsaamelainen Musta on saamelaiskäräjien hallituksen jäsen.

Saamelaiskäräjät pitää esillä saamelaisten perusoikeuksia, kuten esimerkiksi opetuksen saamista omalla äidinkielellä. Ikuisuusaihe on, miten eri elinkeinojen rinnakkaiselo onnistuu. Osin se on alkanut onnistua hyvin, Musta kiittelee.

”Olen koska tahansa valmis antamaan julkista kiitosta Metsähallitukselle. Maankäytön yhteensovittamiseen on saatu toimivat yhteistyömallit.”

Toki ilmaston ja luonnon mullistukset koettelevat myös saamelaisia. Poronhoitoon liittyy myös ympäristöongelmia, joita ilmastonmuutos pahentaa.

Mustan mielestä saamelaisalueelle mahtuisi tuulivoimaloitakin, koska kaikki eivät voi toimia perinteisissä elinkeinoissa.

”Jos ei ole elämisen mahdollisuuksia, nuoret muuttavat pois. Saamelaisilla pitää olla mahdollisuus miettiä vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti.”

Kaikki investoinnit pitää suunnitella kuitenkin yhteistyössä saamelaisten kanssa, Musta korostaa. Päinvastoin kävi Norjassa, jossa voimaloita rakennettiin poronhoitajia kuulematta. Seurauksena oli kiistoja, käräjöintiä ja korvauksia.

Pitkään valmistellun saamelaiskäräjälain Musta toivoo valmistuvan hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Olennaista uudistuksessa on neuvotteluvelvoite saamelaiskäräjien kanssa sekä alkuperäiskansan oikeus määritellä itse, kuka siihen kuuluu.

”Jotta ei jouduttaisi aina keskustelemaan siitä, kuka kuuluu vaaliluetteloon ja kuka ei. Se on harmillista resurssien hukkaamista.”