Metsätilojen keskihinta ylitti 6 000 euroa hehtaarilta kahdessa maakunnassa viime vuonna – rahastojen osuus ostajista romahti

Metsätilakaupassa kuhisee ja hinnat ovat korkealla. Nimellishinta oli viime vuonna Maanmittauslaitoksen seurantahistorian korkein, keskimäärin noin 3 930 euroa hehtaarilta, selviää Maanmittauslaitoksen tilastoista.

Eräs hiljattain metsätilakauppaa tehnyt henkilö on Riikka Rajalahti. Vuosisatoja Rajalahden puolison perheelle kuulunut Multialla sijaitseva metsätila on kasvanut metsäkauppojen myötä vuosina 2012, 2021 ja 2024.

”Metsää on ostettu puolison sukulaisilta. Metsät ovat aiemmin kuuluneet puolison suvussa olleeseen tilaan”, Rajalahti kertoo.

Metsäpalstat ovat löytyneet aina edellisten läheisyydestä, osa aivan kotitalon vierestäkin.

”Metsätalous ja palstojen läheisyys nykyisiin metsiin ja taloon vaikuttivat ostopäätökseen, mutta merkittävänä tekijänä on myös tunnesyyt eli se, että suvun maita palautetaan kantatilaan”, Rajalahti sanoo.

Suurinta keskihintaa metsäkiinteistöstä maksettiin Varsinais-Suomessa, edullisinta taas Lapissa. Kuva: Petteri Kivimäki

Viime vuonna solmittiin 4 043 yli kahden hehtaarin metsätilakauppaa eli 10,4 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Tilastoon ei ole laskettu sukulaisten välisiä kauppoja.

Eniten metsätilakauppoja solmittiin Pohjois-Pohjanmaalla, yhteensä 600 kappaletta.

Kuntatasolla metsätilat vaihtoivat omistajaa tiuhimmin Kuusamossa, missä kauppoja tehtiin 80 kappaletta.

Metsätilakauppojen määrä nousi eniten Etelä-Pohjanmaalla (20,6 prosenttia), Etelä-Karjalassa (13 prosenttia) ja Pirkanmaalla (9,5 prosenttia.) Väheneminen oli voimakkainta Pohjois-Karjalassa (35,5 prosenttia), Kainuussa (26,5 prosenttia) ja Lapissa (22,1 prosenttia).

Yli kahden hehtaarin kokoisista metsätiloista maksettiin suurinta keskihintaa Varsinais-Suomessa, missä keskimääräinen kauppahinta oli 6 224 euroa hehtaarilta. Edullisimmin metsätilan sai Lapissa, missä siitä maksettiin keskimäärin 1 389 euroa hehtaarilta.

Keskihinta nousi eniten Kymenlaaksossa, missä hehtaarikohtainen hinta kohosi noin 800 euroa edellisvuodesta. Prosentuaalinen kasvu oli lähes 19 prosenttia.

Kainuussa hinta laski eniten, noin 11 prosenttia.

Viime vuoden korkea hinta selittyy osittain sillä, että metsäpalstojen puuston tilavuus oli vajaat kaksi prosenttia suurempi kuin edellisvuonna.

Lisäksi Etelä-Suomen korkeat puun hinnat nostivat koko maan keskiarvoa: etelän metsätilojen osuus nousi 36 prosentista 39 prosenttiin.

Myös puun ja etenkin kuitupuun hintojen nousu nostaa metsätilojen arvoa.

Metsätilojen hinnoissa oli runsaasti hajontaa.

2–5 hehtaarin metsätiloilla keskihajonta oli suurinta Varsinais-Suomessa (3 389 euroa) ja pienintä Ahvenanmaalla (1 526 euroa). Ahvenanmaalla solmittiin tosin vain kolme näin pientä metsätilakauppaa.

5–10 hehtaarin metsätiloilla keskihajonta oli suurinta Varsinais-Suomessa (2 963 euroa) ja pienintä Kainuussa (1 388 euroa). Yli 10 hehtaarin tiloilla suurin keskihajonta oli Kanta-Hämeessä (2 734 euroa) ja pienin Lapissa (1 101 euroa).

Riikka Rajalahden mukaan vanhempana metsässä alkaa arvostaa muitakin kuin taloudellisia arvoja. Hänen metsistään löytyy myös suojeluun jätettyjä alueita. Kuva: Petteri Kivimäki

Osa Riikka Rajalahden perheen tilan metsistä, uusistakin, on hiljaisessa suojelussa. Rajalahti haluaa vaalia Pengerjoen ympäristön erämaamaisia maisemia, koskia ja kallioita.

”Siinä on tullut suojelualueelle hintaa”, Rajalahti nauraa. Vastikään ostetun metsän jättäminen suojeluun voi kuulostaa taloudellisesti erikoiselta ratkaisulta.

”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa muitakin kuin taloudellisia arvoja. Meille on tärkeää vaalia tätä maalaisympäristöä taloineen, rakennuksineen ja metsineen.”

Rajalahti ei näillä näkymin ole aikeissa ostaa lisää metsää, sillä hinnat ovat korkealla. Saman päätöksen hän oli ehtinyt tehdä jo aiemminkin, ennen viimeistä kauppaa.

Hänellä on syy siihen, miksi muutti mielensä.

”En halua, että metsät siirtyvät metsärahastojen haltuun, ne kun tuppaavat myymään metsät eteenpäin ulkomaille, Suomen verotuksenkin ulottumattomiin”, Rajalahti sanoo.

Vuosien 2015–2022 aikana yksityisten ostajien osuus yli 10 hehtaarin kaupoissa pienentyi samalla, kun rahastot haalivat yhä enemmän metsätiloja. Sitäkin enemmän rahastojen osuus kasvoi kauppojen pinta-aloissa.

Rahastot ostavat suurempia metsäkiinteistöjä kuin yksityiset ostajat. Siksi rahastojen osuus ostetusta pinta-alasta on huomattavasti suurempi kuin kauppojen määrästä.

Vuonna 2023 muutos otti hieman takapakkia: yksityisten ostajien osuus kaupoista kasvoi taas ja rahastojen pieneni. Rahastojen ostama pinta-ala oli myös pienempi kuin yksityisten tai yritysten ostama metsäpinta-ala.

Rahastojen pudonnut osuus selittyy korkeilla koroilla. Vaikka korot ovat nousseet, metsätilojen hinta on pysynyt samalla tasolla. Se pitää sijoittajat varovaisina.