Tutkimus: Kylmään ilmastoon sopeutuneet lintulajit tarvitsevat suuria suojelualueita selvitäkseen ilmastonmuutoksesta
Pohjois-Suomessa sijaitsevat suojelualueet ovat isoja ja tukevat hyvin kylmään sopeutuneita lajeja, mutta Etelä-Suomessa tilanne on toinen.
Etelä-Suomessa suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan, eivätkä ne Helsingin yliopiston mukaan riitä ylläpitämään lämpimään sopeutuneiden lintulajien kantoja. Kuvituskuva. Kuva: Kari SalonenKylmään sopeutuneiden lintulajien kannat pysyivät vahvempina suurilla suojelualueilla. Pienillä alueilla samat lajit taas taantuivat selvästi voimakkaammin.
Asia käy ilmi tuoreessa Helsingin yliopiston vetämästä tutkimuksesta, jossa seurattiin sadan lintulajin kantoja Suomen suojelualueilla.
Tutkimus perustuu Metsähallituksen, Helsingin yliopistoon kuuluvan Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen ja BirdLife Suomen suojelualueilla tekemiin laajoihin pesimäaikaisiin linjalaskentoihin viiden vuosikymmenen aikana.
Syynä tutkimuksen osoittamalle kannan kehitykselle voi olla esimerkiksi suurten suojelualueiden vakaus verrattuna pieniin suojelualueisiin, jotka ovat alttiimpia esimerkiksi maankäytön muutosten vaikutuksille.
Lisäksi suurilla alueilla lintujen populaatiot ovat suurempia, mikä pienentää riskiä sukupuuttoon.
Kylmään sopeutuneita lajeja ovat Helsingin yliopiston mukaan esimerkiksi useimmat soilla pesivät kahlaajat ja varpuslinnut, kuten vesipääsky ja keltavästäräkki, sekä levinneisyydeltään pohjoiset metsälajit, kuten järripeippo ja lapintiainen.
Sen sijaan lämpimään sopeutuneet lajit, kuten esimerkiksi monet kertut, siepot ja uunilinnut olivat runsaampia pienillä suojelualueilla.
Pohjois-Suomessa sijaitsevat suojelualueet ovat isoja ja tukevat hyvin kylmään sopeutuneita lajeja, mutta Etelä-Suomessa tilanne on toinen.
Siellä suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan, eivätkä ne Helsingin yliopiston mukaan riitä ylläpitämään näiden lajien kantoja.
Tutkimusta johtaneen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelijan Leena Hintsasen mukaan lajisuojelun edistämiseksi Etelä-Suomen suojelualueverkostoa tulisi kehittää nykyisiä suojelualueita laajentamalla ja uusia kohteita lisäämällä.
”Ilmasto lämpenee, ja moni eläinlaji siirtyy elinalueellaan pohjoisemmaksi viileämmän ilmaston perässä. Kylmään sopeutuneilla lajeilla tämä ei kuitenkaan enää onnistu, koska ne elävät jo pohjoisimmilla alueillaan”, kertoo Hintsanen tiedotteessa.
”Siksi niiden selviytyminen riippuu yhä enemmän siitä, kuinka hyvin niiden elinalueita suojellaan.”
”Ilmasto lämpenee, ja moni eläinlaji siirtyy elinalueellaan pohjoisemmaksi viileämmän ilmaston perässä. Kylmään sopeutuneilla lajeilla tämä ei kuitenkaan enää onnistu, koska ne elävät jo pohjoisimmilla alueillaan.”
Kylmään sopeutuneiden lajien selviytyminen ilmaston lämpenemisestä on valtionrajat ylittävä haaste.
Suomi onkin sitoutunut yhdessä yli 190 muun maan kanssa YK:n Kunming-Montrealin luonnon monimuotoisuuskehykseen, jonka tavoitteena on suojella 30 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite sisältyy myös EU:n biodiversiteettistrategiaan.
”EU:n ennallistamisasetus edellyttää heikentyneiden elinympäristöjen, kuten soiden, ennallistamista ja niiden pinta-alan palauttamista suotuisalle tasolle. Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii lisää panostusta suojelualueisiin myös Suomessa”, sanoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen tiedotteessa.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
