

Suomen hiilinielut ovat huomattavasti pienemmät kuin vielä vuosikymmen sitten. Hiilinielulaskennan onnistumista tarkastellaan tänä vuonna uudelleen. Mikä laskelmissa oikein on vikana?
”Maapäästöt ovat hyvin vaikeita todentaa”, sanoo suometsätieteen professori Annamari Laurén MT Livessä. Laurénia haastatteli MT Metsän päällikkö Mia Jouslehto.
Maaperästä vapautuvia päästöjä voi selvittää joko laskemalla maassa tapahtuvaa hiilivarannon muutosta tai mittaamalla hiilipäästöä suoraan maasta.
”Molemmat näistä ovat aika ongelmallisia tapoja. Jää paljon virheitä ja epävarmuutta”, Laurén sanoo.
”Tutkijoilla on oikeus olla väärässä.”
Yksi keskeinen ongelma hiilinielujen laskemisessa on, että se perustuu moniin laskentamalleihin. Puustosta tulevan karikkeen määrä arvioidaan yhdellä mallilla ja maaperässä tapahtuva hajotus toisella mallilla.
”Meillä on monta ketjutettua mallia, jokaisessa on virhettä. Niistä laskemalla saadaan käsitys, että mitä siellä tapahtuu, mutta onko se riittävällä tarkkuudella”, Laurén pohti.
Ruotsissa hiilinielujen mallintaminen on varsin erilaista ja hiilinielujen tilanne paljon Suomea parempi. EU-maat voivat itse määrittää, millaisilla menetelmillä hiilinielut lasketaan.
Laurénin mukaan tulokset eri maiden välillä ovat osin vertailukelpoisia.
”Se on osalta, mitä voidaan todentaa, voidaan ihan hyvin vertailla. Metsävarantojen muutokset voidaan todentaa aika luotettavasti.”
Maaperäpäästöjen osalta tilanne on toinen.
”Kaikki maat tekevät eri tavalla ja sitten niitä käsitellään niin kuin ne olisivat samoja lukuja. Kyllä se tuhoon tuomittu ajatus on.”
Laurénin mukaan kasvihuonekaasuinventaariosta tänä vuonna tehtävä selvitys on tarpeen. Puutteellisen tiedon avulla tehdään isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan monella tavalla.
Esimerkiksi Metsähallituksen metsiä siirretään pois metsätalouskäytöstä hiilinielujen kasvattamiseksi.
Laurén kuitenkin haluaa antaa armoa tutkijoille.
”Jokainen, joka väittää, että tämä olisi yksinkertainen asia, ei tiedä, mistä puhuu. Loppujen lopuksi ei ole hirveän montaa ihmistä eikä resursseja tämän asian kehittämiseen. Tutkijoilla on oikeus olla väärässä. Muuten tutkimuksesta ei tule mitään.”
Hän uskoo, että selvityksen myötä kasvihuonekaasuinventaarioon tulee muutoksia. Siitä voi selvitä, millaisia puutteita nykyisessä mallissa on.
”Pitää tietää, mitä me emme tiedä. Silloin sinne jää sellaisia osia, joihin me voimme luottaa, ja voimme myös käyttää sitä ohjaukseen, että miten metsänhoito pitäisi tehdä”, Laurén sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
