Asiantuntijan neuvot metsänomistajalle onnistuneisiin puukauppoihin: Omat toiveet esiin, silti kaikkea ei tarvitse tietää tai osata
Puukaupassa moni asia on sovittavissa. Omat toiveet ja tavoitteet kannattaa tuoda esiin, ennen kuin nimet ovat paperissa.Tilaajalle
Puukaupassa voi käyttää tukena metsäammattilaista. ”Tämä on hyvin järkevää varsinkin silloin, jos on itse kokematon”, sanoo Tapio Oy:n palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo. Kuva: Rami MarjamäkiVuosittain Suomessa solmitaan yli sata tuhatta puukauppaa. Puukauppaa varten puun myyjä ja ostaja tekevät kirjallisen hakkuusopimuksen, jossa määritellään yksityiskohtaisesti, miten ja millä ehdoilla puunkorjuu suoritetaan.
Yleensä hakkuusopimukseen kirjataan käsiteltävä alue, hakkuutapa, korjattavat puulajit, hinta, maksuehdot ja korjuun aikataulu.
Sopimuksiin tulevat liitteeksi puunostajan laatimat vakiomuotoiset sopimusehdot. Yksityiskohtaiset ehdot käsittelevät muun muassa vastuita ja tarkentavat pääsopimuksessa käytettyjä termejä.
Näiden lisäksi hakkuusopimuksessa voidaan sopia myös muista puukaupan ehdoista, kuten vakioehdoista poikkeavista toimintatavoista. Erikoisehdot sovitaan puukaupan yhteydessä tapauskohtaisesti, ja ne kirjataan puukauppasopimukseen.
”Metsänomistajan kannattaa tuoda esiin omat metsänkäyttöön liittyvät päämääränsä ja tavoitteensa puukauppaa sovittaessa. Näin varmistetaan se, että metsänkäsittely vastaa myyjän odotuksia. Samalla vältytään myöhemmiltä harmeilta”, sanoo Tapio Oy:n palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo.
Uudet harvennusmallit
Usein puukaupan ehdoissa mainitaan, että hakkuissa noudatetaan metsänhoidon suosituksia.
Metsänhoidon suositukset ovat metsäalan toimijoiden yhdessä laatima koonti metsänhoidon vaihtoehdoista ja toteutuksen parhaista käytännöistä.
Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksesta kertyneeseen osaamiseen, ja ne tarjoavat metsänomistajille ratkaisuja heidän erilaisten tavoitteidensa toteutumiseen. Metsänhoidon suosituksiin voi tutustua netissä, ja niitä päivitetään säännöllisesti.
Puukaupan sopimusehtojen kannalta keskeisiä ovat metsänhoidon suositusten harvennusmallit, joiden uudistustyö on loppusuoralla.
”Uudet harvennusmallit ottavat entistä paremmin huomioon metsän ominaisuudet, kasvupotentiaalin ja metsänomistajan tavoitteet. Vanhoissa malleissa oli tiettyjä sisäänrakennettuja oletuksia, joihin metsänomistaja ei päässyt vaikuttamaan”, Vanhatalo sanoo.
Turvallinen keskitie
Harvennusmallit on laadittu tasaikäisiin, hoidettuihin kasvatusmetsiin. Ne kertovat, milloin metsä kannattaa harventaa ja mikä on puuston suositeltava määrä harvennuksen jälkeen.
Omat mallit on laadittu alaharvennusten lisäksi yläharvennuksille, sekametsille ja pidennetylle kiertoajalle. Malleissa on tavoitekäyrät puolentoista, kolmen ja viiden prosentin korkokannoille.
Harvennusmallien uudistamisen myötä metsänomistaja voi valintansa mukaan painottaa esimerkiksi tuottotavoitetta tai metsän hiilensidontaa.
Harvennusmalleihin on merkitty myös niin sanotut perusmallit, jotka soveltuvat useimpiin tilanteisiin.
”Perusmallit perustuvat kolmen prosentin tuottovaatimukseen ja alaharvennukseen. Ne eivät välttämättä ole joka tilanteeseen paras vaihtoehto, mutta ne tarjoavat turvallisen keskitien metsätalouden harjoittamiseen”, Vanhatalo kertoo.
Luonnonhoidon tavoitteet
Harvennustavan ja tiheystavoitteen lisäksi hakkuusopimukseen voidaan kirjata luonnonhoidon toteutukseen liittyviä tarkennuksia.
Ne voivat koskea esimerkiksi suojatiheikköjen tai tekopökkelöiden määrää tai monimuotoisuudelle tärkeiden luontokohteiden turvaamista.
Tavoitteiden kirjaamisessa voidaan käyttää apuna Metsäkeskuksen ja Tapion julkaisemaa luonnonhoidon muistilistaa, jonka voi ladata maksutta Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
Muistilista pitää sisällään kattavan luettelon hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä tehtävistä luonnonhoitotöistä. Sen seliteosasta käy ilmi, mihin erilaisilla luonnonhoitotoimilla pyritään.
”Yleensä hakkuissa noudatetaan vähintään PEFC-metsäsertifioinnin vaatimuksia. Jos metsänomistaja haluaa vaikkapa jättää enemmän säästöpuita tai leveämmät vesistöjen suojavyöhykkeet, tämä kannattaa kirjata luonnonhoidon muistilistaan ja lisätä liitteeksi puukauppasopimukseen.”
Ehdot kirjataan ylös
Hakkuusopimuksessa sovitut ehdot sitovat sekä puun myyjää että ostajaa. Ehdot on hyvä kirjata ylös mahdollisimman selkeästi, jotta niiden noudattamista on jälkeenpäin helpompi todentaa.
”Epämääräisiä ilmaisuja kannattaa välttää. Ei siis pidä kirjata ehtoihin, että kuviolla suositaan lehtipuuta, vaan ennemmin niin että kaikki rauduskoivut säästetään”, Vanhatalo neuvoo.
Puukaupan ehdot toimivat samalla ohjeina korjuutyön toteuttajalle. Siksi ne kirjataan hakkuusopimukseen yleensä kuviokohtaisesti.
”Sopimukseen voidaan kirjata vaikkapa niin, että tietylle kuviolle jätetään kaikki yli 30 senttimetrin paksuiset haavat säästöpuiksi. Siihen ei kuitenkaan ole tarpeen kirjata asiaa tätä tarkemmin. Hakkuukoneiden kuljettajat ovat ammattilaisia, ja he osaavat kyllä valita säästettävät rungot.”
Ei liian pitkää listaa
Jos metsänomistaja haluaa, että hakkuun jälkeen kuviolle jää tietty puuston pohjapinta-ala, tämä kannattaa kirjata ehtoihin. Niin ikään ylös kannattaa kirjata se, mikäli kuviolla on jotain poikkeavaa toteutuksessa.
”Jos metsässä esimerkiksi on runsaasti kirjanpainajan tappamia puita, ehtoihin voidaan kirjata – metsätuholain määräykset huomioon ottaen – että jätetäänkö ne metsään vai ei.”
Ehdoista sovittaessa on syytä muistaa käytännön realiteetit. Mikäli myyntikohde on pieni, puunostaja ei välttämättä innostu pitkästä vaatimuslistasta.
Vanhatalo vinkkaa, miten leimikon kiinnostavuutta ostajan silmissä voisi lisätä:
”Samaan kokonaisuuteen voi yhdistää metsätilan kaikki seuraavan viisivuotiskauden aikana käsiteltävät harvennuskuviot. Näin voi menetellä siitä huolimatta, että osalle kuvioista hakkuu tulisi hieman harvennusmallien suositusta aiemmin ja osalle hieman liian myöhään.”
Jonkin verran riippuu ostajastakin, miten puun myyjän toiveisiin suhtaudutaan.
”Osa puunostajista ei halua sopimukseen liian yksityiskohtaisia vaatimuksia, jottei käy niin, ettei luvattuja asioita voidakaan toteuttaa.”
Osa asiakaskokemusta
Kalle Vanhatalo arvioi kokeneiden metsänomistajien tietävän melko tarkkaan, millaisia vaatimuksia puukaupan yhteydessä voi ja kannattaa esittää.
”Mutta sitten on iso joukko sellaisia myyjiä, joille puukaupan tekeminen ei ole arkipäivää. He voivat arastella omien ajatustensa esiin tuomista etenkin, jos vastapuoli on kovin päämäärätietoinen.”
Puukaupan suunnittelussa ja toteutuksessa voi käyttää tukena metsäammattilaista.
”Tämä on hyvin järkevää varsinkin silloin, jos on itse kokematon.”
Vanhatalo neuvoo tuomaan omat toiveet rohkeasti esiin ja kertomaan myös sen, jos tuntee olonsa epävarmaksi.
”Metsänomistajan ei tarvitse tietää ja osata kaikkea. On aivan sallittua esittää vaikkapa sellainen toive, että haluaa toteuttaa hakkuut luontoa kunnioittaen.”
Vaikka näin tulkinnanvaraista toivetta ei voi kirjata hakkuusopimukseen, se voidaan liittää tarjouspyyntöön. Sen jälkeen on puunostajien vastuulla pohtia, miten toive käytännössä toteutetaan.
”Puumarkkinoilla puun ostajien pitää pystyä tarjoamaan ensiluokkainen asiakaskokemus. Metsänomistajan toiveiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen on siinä keskeisessä roolissa.”
Metsälaki säätelee
Mikäli puukaupassa ei ole sovittu myyjän erikoistoiveista, hakkuussa ja korjuussa noudatetaan yksinkertaisesti metsälain määräyksiä.
Nykyisen metsälain säädökset mahdollistavat aiempaa voimakkaammat hakkuut.
Esimerkiksi metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrän tulee olla tasaikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeen maantieteellisestä alueesta riippuen 500–800 runkoa hehtaarilla.
Kalle Vanhatalo huomauttaa, että käytännössä yksikään puunostaja ei tietoisesti tavoittele hakkuun toteuttamista niin, että siinä päädytään lakirajan alareunalle.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
