Hiipuvaa kirjallisuuden tyylilajia elvytetään – eräkirjallisuus sai vihdoin oman tapahtumansa

Kotimaisen eräkirjallisuuden voi katsoa alkaneeksi jo suullisesta runoperinteestä. Aleksis Kiven metsästyskertomukset, Juhani Ahon tai Veikko Huovisen tarinat olivat erätarinoita parhaimmillaan.

Yksi aikamme suurimpia naiseräkirjailijoita oli Annikki Kariniemi, joka valloitti perinteisesti miehille kuuluneen genren ensimmäisenä naisena. Eräkirjamessuilla pohdittiin muun muassa sitä, mikä Kariniemen kirjoissa on se, mikä erityisesti vetoaa lukijoihin.

”Kariniemen kirjoissa paikan lumo vetoaa. Lukiessa tulee tunne, että juuri tuonne haluaa mennä. Kariniemi tunsi kasveja ja eläimiä ja tämä luonnon tuntemus ja biologia siirtyi kirjoihin. Mutta ehkä paikan lumo on juuri se tärkein asia”, arveli kirjallisuustoimittaja Outi Hytönen, joka on kirjoittanut Kariniemen elämäkerran.

Eräkirjamessuilta löytyi sekä vanhaa että uutta eräkirjallisuutta.  Kuva: Eija Vallinheimo

Juuri eräkirjallisuuden aito, elämyksellinen ja omakohtainen kerronta viehättää perinteisen eräkirjallisuuden lukijoita. Perinteisen erätarinoinnin on nykyisin korvannut lähes täysin luonnosta tehty tietokirjallisuus. Tulevaisuus ei välttämättä ole kuitenkaan lohduton elämykselliselle eräkerronnalle, sillä Suomen Metsästysmuseon, Suomen Metsästäjäliiton, Eräkirjamessujen ja Kansainvälisten Erämessujen järjestämä Erälastut-kirjoituskilpailu kiinnosti nuoria kirjoittajia.

Kilpailutekstejä lähetettiin kisaan peräti 73 kappaletta. Nuorten aikuisten ikäluokan eli vuosina 1995–2005 syntyneiden luokan voittajaksi nousi Tomi Hiltunen. Voittajateos "Vilhon Varsa" erottui tuomariston mukaan muista juuri ainutlaatuisella tarinankerronnalla ja syvällisellä luonnonkuvauksella.